Luonnon monimuotoisuus turvaa ruoantuotantoamme

Luonnon monimuotoisuus on maatalouden ja ruoantuotannon perusta. Eri kasvi- ja eläinlajien muodostamat ekosysteemit ruokkivat meitä, mutta niiden yksipuolistuminen on tällä hetkellä vakava uhka.

Huolimatta siitä, että maailmassa on tuhansia syötäväksi kelpaavia kasvilajeja, pääosa maailman ravinnosta saadaan nykyään vain kolmesta kasvista: vehnästä, riisistä ja maissista. Monokulttuuri, eli yhden kasvin pitkäaikainen viljeleminen samalla paikalla köyhdyttää ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta.

Tällä hetkellä tapahtuva luonnon monimuotoisuuden kaventuminen on vakava uhka maailman ruoantuotannolle. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että kolme neljäsosaa maailman viljelykasvilajikkeista on hävinnyt. Ruokajärjestelmän ja tuotantotapojen monimuotoisuus parantaa mahdollisuuksia selviytyä erilaisista ruoantuotantoa kohtaavista haasteista.

Vuoroviljelyä ja erikoiskasveja

Suomessa monimuotoisuutta ylläpidetään esimerkiksi peltojen vuoroviljelyllä sekä viljelemällä erikoiskasveja kuten sokerijuurikasta, perunaa, rypsiä, rapsia, pellavaa, hamppua, härkäpapua, tattaria, spelttiä, auringonkukkaa, lupiinia, kvinoaa, camelinaa ja kuminaa.

Erikoiskasvien viljely lisää ja monipuolistaa kasvinvuorotusta.  Se vaikuttaa positiivisesti peltoekosysteemin monimuotoisuuteen. Monimuotoinen peltoympäristö tarjoaa esimerkiksi elintilaa ja parempia ruokailumahdollisuuksia monille lintu- ja hyönteislajeille. Erikoiskasvien viljely monipuolistaa myös maaseutumaisemaa.

Maatiaislajien ominaisuuksia säilytetään geenipankeissa

Myös alkuperäiseläinlajien säilyminen on tärkeätä monipuolisen geeniaineksen säilymisen kannalta. Vanhoja maatiaisrotujamme on vielä tallella ja itäsuomalainen kyyttölehmän, suomenhevosen, suomenlampaan ja maatiaiskanan alkioita säilytetään geenipankissa.

Maatiaisroduilla ja -lajikkeilla on taloudellinen, biologinen ja tieteellinen merkitys, sillä niiden erityisominaisuuksia saatetaan tarvita tulevaisuudessa sillä tuotanto-olosuhteet, jalostustavoitteet ja kuluttajien tarpeet muuttuvat.

Perinnemaisemat säilyttävät monimuotoisuutta

Vaikka ruoantuotanto perustuukin luonnon monimuotoisuuden hyödyntämiseen ovat vastaavasti monet luonnonvaraiset kasvi- ja eläinlajit sopeutuneet vuosisatojen kuluessa hyödyntämään ihmisen luomia maatalousympäristöjä. Siksi ihmisten luomat perinnemaisemat ovat arvokkaita alueita ja tärkeässä asemassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Niiden säilymisen perusedellytys on elinvoimainen ja asuttu maaseutu.

Maatalouden ylläpitämissä elinympäristöissä elää edelleen runsaasti luonnonvaraisia kasvi- ja eläinlajeja, jotka hyötyvät maatalouden harjoittamisesta, peltojen avoimuudesta sekä karjanlaidunnuksesta. Esimerkiksi maitotilat ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä, sillä karjan laiduntaminen edistää monien kasvien, hyönteisten, perhosten ja lintujen lisääntymistä. Laitumella käyskentelevät lehmät ovatkin tärkeä osa elävää maaseutumaisemaa ja luovat osaltaan elinkelpoista maaseutua.
 

Lähteet ja lisätietoja:

Future Crops: https://www.luke.fi/futurecrops/fi/etusivu/
Luonnonvarakeskus: Suomen maa- ja elintarviketalous 2018: Suomen maa- ja elintarviketalous 2018
Maatiainen: https://www.maatiainen.fi/index.html