Kevät juhlii tuoreita alkuja

Ensimmäiset villivihannekset, nokkonen ja voikukka, herättelevät makuhermoja kesään. Puutarhoista korjataan raparperin hentoja varsia, ja innokkaat etsijät löytävät metsistä ensimmäiset korvasienet.

Kevät on makeiden ja raikkaiden herkkujen juhlaa. Ensimmäiset rahkapiirakat ja -tortut nautitaan palmusunnuntain kunniaksi. Pääsiäisleivonnaisten jälkeen alkaa vapun odotus tippaleipineen, munkkeineen ja rosetteineen. Alkukevään juhlakausi huipentuu äitienpäivään.

Naistenpäivänä illastetaan upeiden naisten kunniaksi

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Silloin on hyvä syy kokoontua upeiden naisten kesken yhteisen illallisen ympärille. Ruoka maistuu entistä maukkaammalta, jos sitä ennen malttaa reippailla yhdessä paukkuvista pakkasista ja auringonpaisteesta nauttien.

Naistenpäivän ajankohta pohjautuu New Yorkin vaate- ja tekstiilitehtaissa 8.3.1897 järjestettyyn naistyöntekijöiden lakkoon. Naistenpäivän tarkoituksena oli alunperin osoittaa kunnioitusta naisasialiikkeelle ja edistää yleisen äänioikeuden saavuttamista kaikkialla maailmassa.

Myös Neuvostoliitossa naistenpäiväksi valittiin maaliskuun kahdeksas päivä, koska Pietarin naiset marssivat tuona päivänä vuonna 1917 leipämellakoissa tsaarin politiikkaa vastaan. Venäjällä naistenpäivä on edelleen suuri juhlapäivä sekä kansallinen vapaapäivä, jolloin naisia hemmotellaan kukin ja lahjoin. YK alkoi viettää kansainvälistä naistenpäivää vuonna 1975, mutta Suomessa päivää on vietetty jo 1920-luvulta alkaen.

Pääsiäinen herättää kevääseen

Pääsiäinen on kristikunnan suurin ja vanhin juhla. Pääsiäisenä juhlistetaan kevättä ja heräävää luontoa. Maljakoita koristavat pajunkissat ja narsissit, ja rairuohon sekaan laitetaan pieniä tipuja symboloimaan uutta elämää ja alkua. Pääsiäisviikko alkaa palmusunnuntaista ja huipentuu pääsiäisaamuun. Katolisen ja ortodoksisen perinteen mukaan pääsiäistä edeltää paasto, minkä vuoksi pääsiäinen on muotoutunut runsaiden ja tuhtien ruokien juhlaksi.

Lammas muistuttaa Jeesuksen viimeisestä ateriasta

Pääsiäiseen liittyy tunnetusti paljon perinteisiä ruokia. Esimerkiksi lammasta on syöty Keski-Euroopassa pääsiäisruokana jo 600-luvulta alkaen. Lammas valikoitui todennäköisesti pääsiäisruoaksi, koska se muistuttaa Jeesuksen viimeisestä ateriasta. Myös Jumalan karitsa -vertaus lienee vaikuttanut perinteen syntyyn. Suomalaisiin pääsiäispöytiin lammas vakiintui vasta 1970-luvulla. Nykyään pääsiäispöytään valitaan lampaanviulun sijaan yhä useammin luuttomia paisteja, paahtopaisteja ja fileitä. Viime vuosina on alettu puhua myös lampaan potkien, etuselän ja lavan käytön puolesta. Muita Suomessa perinteisiä pääsiäisen ruokia ovat olleet mämmi, pasha, verimakkarat, rieskat, piiraat ja uunijuustot.

Mämmi pitää pintansa

Vanha paastoruoka mämmi on kotimainen erikoisuus, jota syötiin Lounais-Suomessa jo 1200–1300-luvulla. Alun perin mämmi oli osa suomen- ja ruotsinkielisen rahvaan pitkäperjantain ateriaa. Vielä 1700-luvulla sitä syötiin leivän päälle levitettynä. Mämmi levisi Lounais-Suomesta muualle maahan aivan 1900-luvun alussa. Etelä-Karjalaan ja Lappiin pääsiäismämmi vakiintui kuitenkin vasta 1930-luvun jälkeen.

Mämmi valmistetaan maltaista, ruisjauhoista ja vedestä. Alunperin se imellettiin uunissa tuohisissa tuokkosissa, ropeissa. Ropeet korvautuivat myöhemmin tuohta jäljittelevillä pahvituokkosilla. Samalla mämminvalmistus on siirtynyt lähes täysin kotiuuneista ruokateollisuudelle.

Mämmi nautitaan useimmiten sokerin ja kerman kera, mutta sitä voidaan nauttia esimerkiksi appelsiinilohkojen ja vaniljakastikkeen kanssa tai mämmijäädykkeenä.

Muna on uuden elämän ja ylösnousemuksen symboli

Muna kuuluu olennaisena osana suomalaisiin pääsiäisherkkuihin – niin suklaisena kuin kananmunanakin. Muna on uuden elämän, ihmisten henkisen kasvun ja ylösnousemuksen vertauskuva. Värilliset pääsiäismunat ovat peräisin jo kristinuskon alkuajoilta, ja munien maalaamista ja koristelemista pidetään alun perin ortodoksisena tapana. Ortodoksisen paaston aikana kieltäydyttiin kananmunien syönnistä ja niitä kerääntyi varastoihin niin paljon, että niitä riitti maalattaviksi, koristeluun ja lahjoiksi.

Kananmunia voidaan värjätä monin tavoin. Kun kananmunia keittää puna- ja keltasipulin kuorien kanssa, saavat ne kauniin ja hehkuvan värin. Ortodoksisen perinteen mukaisia ovat juuri punaisiksi maalatut munat.

Pääsiäisleivonnaiset tulivat Venäjältä

Pääsiäisleivontaan ja jälkiruokiin on saatu myös vaikutteita ortodoksisesta perinteestä. Rahkasta valmistettava pääsiäisruoka pasha levisi Venäjältä ensin Karjalaan, josta se yleistyi koko Suomeen 1970-luvulla. Perinteisesti pashaa on tarjottu kulitsan kanssa. Kulitsa on pullataikinasta tehty makea venäläinen leipä. Usein molempia sekä pashaa että kulitsaa koristavat kirjaimet XB, joka on lyhenne kirkkoslaavin lauseesta “Kristos voskrese”, joka tarkoittaa suomeksi “Kristus on ylösnoussut”. Moni leipoo pääsiäisenä myös rahkapiirakkaa ja rahkatäytteisiä pullia.

Modernin pääsiäisaterian alkuruokana voi tarjota esimerkiksi sahramikeittoa. Pääruuaksi taas maistuu yrttimaustettu lampaanfilee perunoiden ja raikkaan salaatin kera. Jälkiruuaksi nautitaan pääsiäistorttua ja kahvia. Uudempia pääsiäisherkkuja ovat myös erilaiset suklaa- ja hedelmäjälkiruoat sekä keltaiseksi hyydytetyt ja koristellut tuorejuustokakut ja -leivokset.

Vappu tuo kevään kielelle ja mielelle

Munkit, sima, nakit ja perunasalaatti – nämä ainekset löytyvät useimpien suomalaisten vappupöydästä. Ylioppilaiden juhlan karnevaalihumulla on Suomessa pitkät perinteet. Simaa ja tippaleipiä on nautiskeltu, ja maljoja kohotettu kevään juhlan kunniaksi jo vuosisatoja.

Kirkollisesta pyhästä työn ja opiskelijoiden juhlapäiväksi

Toukokuun ensimmäisenä päivänä on jo vuosituhansien ajan juhlittu kevään alkua. Suomessa aateliston tiedetään järjestäneen keskiajalla vappupäivän kuvaelmia, joissa talvi ja kesä taistelivat keskenään. Suomalaiset säätyläiset juhlivat 1800-luvulla kevään tuloa vappuna, ja silloin avattiin myös kesäravintolat. Alun perin vappu oli kuitenkin keskiaikainen kirkollinen juhlapäivä, jota juhlittiin baijerilaisen abbedissan Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivänä. Valburg valittiin ensimmäisenä naisena johtajaksi luostariin, jossa oli sekä nunnia että munkkeja.

Toukokuun ensimmäisenä päivänä on vietetty työn juhlaa myös Yhdysvalloissa, josta perinne myöhemmin levisi Suomeen. Vuonna 1889 vapusta tuli virallisesti työväen yhteinen juhlapäivä. Liputuspäivä vapusta tuli vuonna 1978, jolloin se nimettiin myös suomalaisen työn päiväksi.

Jo 1900-luvulla suomalaisilla oli tapana lähteä ravintolaan syömään vappulounasta ja kuuntelemaan kuorokonsertteja. 1920-luvulta lähtien vappuun ovat liittyneet myös erilaiset koristeet, kuten ilmapallot, serpentiinit ja vappuviuhkat.

Ylioppilaiden vapunvieton malli omaksuttiin Ruotsista 1800-luvulla. Ylioppilaiden kevätjuhlaa vietettiin jo Turun Akatemian aikoina. Yliopiston siirryttyä Helsinkiin perinnettä jatkettiin pääkaupungissa. Nykyään kaupunkien keskustoissa vappua juhlivat haalariasuiset opiskelijat. Helsingissä kokoonnutaan vappupäivänä Ullanlinnanmäelle piknikille säästä riippumatta. Myös poliittisille vappumarsseille kerääntyy väkeä, vaikka niiden suosio onkin hiipunut viime vuosikymmeninä.

Simaa, munkkeja ja tippaleipiä

Perinteinen vapun ajan juoma on sima. Sima mainitaan jo Kalevalan tarinoissa, mutta nykyisen kaltaista simaa on valmistettu 1700-luvulta alkaen. 1800-luvun loppupuolella sima oli suosittu kesäjuoma, ja sen suosio yleistyi raittiusaatteen voimistuessa. Nykyään sima on yleinen vappujuoma, jota valmistetaan useissa suomalaisissa kodeissa.

Siman kanssa tarjotaan usein perinteisiä vapun ajan leivonnaisia, munkkeja ja tippaleipiä. Tippaleivät lienevät alkujaan saksalaisia leivonnaisia. Niitä on tarjoiltu jo 1700-luvulla suomalaisissa säätyläiskodeissa ja 1830-luvulla Helsingin Kaisaniemen ravintolassa.

Äitienpäivänä muistetaan äiti-ihmisiä

Toukokuun toisena sunnuntaina hemmotellaan äitejä. Äitienpäivä on lähtöisin Yhdysvalloista, josta se rantautui Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Tätä perhekeskeistä juhlaa juhlivat aluksi vain yksityishenkilöt, mutta se julistettiin kansalliseksi juhlapäiväksi vuonna 1914. 1920-luvulla äitienpäivän ajankohdaksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai, ja liputuspäivä siitä tuli vuonna 1947. Äitienpäivää vietetään nykyisin kymmenissä maissa ympäri maailman.

Suomalaisen perinteen mukaan äiti herää äitienpäivänä aamutuimaan keittiössä kolistelevan perheensä puuhasteluihin. Sen jälkeen äiti teeskentelee nukkuvaa siihen asti, kunnes muu perhe on hiipii herättämään hänet ja tarjoilee aamiaisen vuoteeseen. Usein äiti saa lasten askarteleman kortin, lahjoja tai kukkia –  itse poimittu valkovuokkokimppu on äitienpäivän perinne kauneimmillaan. Päivän ohjelmaan kuuluu perinteisesti myös ravintolalounas. Ateria tai päiväkahvit isovanhempien kanssa on myös yleinen tapa viettää äitienpäivää.

Siirry takaisin sivun alkuun