Talvesta on myös hyötyä ruoantuotannolle

Kylmän talven pakkaset heikentävät kasvitautien ja kasvituhoojien elinvoimaa ja määrää kasvualustassa. Siksi Suomessa tarve kasvinsuojeluaineiden ja kasvitautien torjunta-aineiden käytölle on globaaliin tasoon verrattuna vähäinen. Samalla torjunta-ainejäämien riski pienenee. Suomessa viljellystä ruuasta löytyy kansainvälisesti verrattuna vain vähän torjunta-ainejäämiä. Routiva maa on eduksi kasvien viljelylle. Routa muokkaa maata, edistää kasvien vedensaantia ja estää etenkin savimailla maan tiivistymistä. Routa myös hidastaa mikrobitoimintaa maaperässä, mikä on hyödyllistä erityisesti marjakasveille. Talvesta on hyötyä myös viljan varastoinnissa. Talven pakkasissa varastojen jäähdytys vaatii vähemmän energiaa kuin lämpimämmissä ilmastoissa.

Pitkä ja kylmä talvi sekä routiva maa auttavat marjoja kasvamaan

Luonnonmarjat tarvitsevat pitkän päivän lisäksi kevättä edeltäneen alhaisen lämpötilan jakson, jotta kukkasilmut kehittyvät kukiksi. Prosessia kutsutaan vernalisaatioksi eli idunviritykseksi. Vernalisaatio estää kasveja kukkimasta kasvukauden lopulla mahdollisten syksyisten lämpimien kausien aikana ja on siten tärkeä, periytyvä sopeutuma pohjoisissa marjakasveissa. Pitkä ja kylmä talvi on siis suomalaisten luonnonmarjakasvien kukkien – ja siten marjasadon – muodostumisen ehdoton edellytys.

Maaperän jäätyminen eli routiminen vaihtelee Suomessa voimakkaasti pohjoisuudesta, lumipeitteen paksuudesta, maalajista ja sateisuudesta riippuen eteläisen Suomen 10 cm:stä aina pohjoisimman Lapin useaan metriin. Routa hidastaa mikrobitoimintaa maaperässä. Marjakasvit hyötyvät tästä, koska useat lämpimillä alueilla tuhoja aiheuttavat taudinaiheuttajat ja tuhohyönteiset eivät kykene talvehtimaan alhaisessa lämpötilassa.

Mustikka tarvitsee lumipeitteen

Pohjoiset kasvit voidaan jakaa karkeasti lumensuosijoihin (suosivat paksua lumipeitettä), lumipakoisiin (sietävät talvella lumettomuutta) sekä niihin kasveihin, joille lumipeitteen paksuudella ei ole merkitystä. Marjakasveista etenkin mustikka tarvitsee suojaavan lumikerroksen talvikaudeksi, puolukka sietää paremmin ohuen lumipeitteen ja alhaisen lämpötilan yhdistelmää ja kaarnikka eli variksenmarja selviytyy jopa ajoittain lumettomilla tunturien rinteillä. Paksu lumipeite on edellytys mustikan esiintymiselle Suomessa, koska etenkin alkutalvesta jo -20 asteen pakkanen alkaa vaurioittaa mustikanversoja ja alle 10 cm:n talvenaikainen lumipeite aiheuttaa pakkasvaurioita kolmasosalle mustikoista.

Talvi tukee kuminan viljelyä

Suomalainen kumina on tärkeä vientituote. Se on myös hyvä viljelykiertoa monimuotoistava kasvi. Talvi pakkasineen tukee monivuotisen kuminan viljelyä Suomessa. Sen lisäksi, että talvi hillitsee yleisesti kasvitauteja, se hidastaa yhdessä kylmän kevään kanssa kuminanrengaspunkin elossa säilymistä ja lisääntymistä. Talvi edistää myös monivuotisten lajikkeiden kukintaa, mikä puolestaan on edellytys siementen tuottamiselle.

Kumina hyötyy myös maata muokkaavasta roudasta. Roudinta parantaa maan rakennetta, edistää kasvien vedensaantia ja tukee kuminan suorakylvön mahdollisuutta. Suorakylvö puolestaan on viljelymuotona ympäristöystävällinen, sillä se vähentää peltoon kohdistuvaa rasitusta. Se jättää maan kasvipeitteiseksi kasvukauden ulkopuoliseksi ajaksi, mikä hidastaa eroosiota. Lisäksi suorakylvö säästää sekä viljelijän aikaa että polttoainetta. Talven sekä viileän kevään ja syksyn ansiosta kuminavarastot kyetään pitämään viileinä vähemmällä energialla verrattuna lämpimänpiin maihin. Viileässä säilyttäminen ylläpitää kuminan hyvää laatua.

Viileässä ilmastossa kannattaa kasvattaa nurmirehua

Suomen ilmastossa rehujen viljelyssä korostuu nurmirehuntuotanto. Ilmastomme asettamien rajoitteiden takia esimerkiksi viljan viljely ihmisravinnoksi Suomen pohjoisimmilla alueilla on kannattamatonta. Nurmentuotannon suhteellinen etu kasvaakin etelästä pohjoiseen, koska pohjoisemmaksi mentäessä nurmea tuotetaan siellä, missä muiden kasvien tai viljojen viljely ei ole enää kannattavaa. Nurmentuotannon jatkumona on sen jalostaminen maidoksi ja lihaksi.

Koska arktinen viileä ilmasto vähentää kasvintuhoojien esiintymistä, ei suuria määriä kasvinsuojeluaineita tarvita. Vähäinen kasvinsuojeluainetarve puolestaan auttaa ylläpitämään maaperän vähäistä raskasmetallipitoisuutta ja edesauttaa osaltaan puhtaiden rehujen tuottamista. Puhtaat rehut vaikuttavat myös lannan kautta epäsuorasti maaperän laatuun.

Pohjoisen viileän ilmaston ansiosta muun muassa sisäruokintakauden aikana navetoissa vallitsee viileä, hyvä ilmanlaatu. Pitkästä sisäruokintakaudesta huolimatta osalla lehmistä on mahdollisuus käydä jaloittelutarhassa. Talvella jaloittelutarhan mahdollinen lumipeite puhdistaa sorkkia parantaen sorkkaterveyttä. Lypsylehmät viihtyvät hyvin myös verhoseinä- tai kylmäpihatoissa, jolloin rakennuksen lämmitykseen käytettävä energiankulutus on suhteellisen pientä. Kylmästä talvesta on hyötyä myös maidon kuljetuksille – tarvitaan vain eristetyt kuljetustankit. Pohjoisille leveysasteille tyypillinen viileähkö ja lyhyt kesä vähentää tuotantotilojen viilennystarvetta, joten kesäkaudella tilojen energiankulutus on matalampi kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa.

Pohjoinen viileä ilmasto vähentää tautipainetta ja antibioottien tarve on vähäisempää

Taudinaiheuttajat viihtyvät viileissä, kuivissa ilmasto-olosuhteissa huonommin kuin lämpimissä ja kosteissa. Näin ollen pohjoisen ilmaston viileät olosuhteet hidastavat tautien leviämistä, jolloin tautipainetta on vähemmän ja antibioottien tarve on vähäisempää.