Suomi on vesirikas maa

World Water Councilin ja Britannian Centre for Ecology and Hydrologyn kehittämän vesiköyhyysindeksin mukaan Suomi on veden suhteen maailman rikkain maa. Vesiköyhyysindeksissä otetaan huomioon paitsi vesivarojen määrä ja laatu myös muita tekijöitä, kuten pääsy vesiresursseihin, vesihuollon kattavuus ja veden käyttö teollisuudessa ja maataloudessa.

Suomen runsaat vesivarat mahdollistavat puhtaan veden käytön ruuantuotannon eri vaiheissa. Suomessa kulutetaan vain noin kolme prosenttia vuosittain uusiutuvista makean veden varoista, kun se pahimmilla vesikriisialueilla saattaa olla lähellä sataa prosenttia. Merkittävä osa suomalaisten vesijalanjäljestä onkin peräisin tuontituotteiden tuotantoon kuluneista ulkomaisista vesivaroista. Suomessa kasvaa sadevedellä sellaisetkin viljelykasvit, jotka vesiniukemmilla alueilla edellyttävät kastelua. Maailmalaajuisesti tarkasteltuna Suomi on yksi niistä alueista, jotka voivat lisätä tulevaisuudessa vesi-intensiivistä ruuantuotantoa kuten kasvihuoneviljelyä, kastelua vaativien avomaakasvien viljelyä sekä lihantuotantoa ilman merkittäviä negatiivisia vaikutuksia vesitalouteemme tai vedenkulutuksen kautta ekosysteemeihimme.

Maatalouden osuus Suomen kokonaisvedenkäytöstä noin viisi prosenttia, kun se maailmanlaajuisesti on keskimäärin noin 70 prosenttia. Suomalainen vesiteknologiaosaaminen (vesienkäsittelymenetelmät esim. raakaveden, likavesien että erilaisten prosessien sisäisten vesikiertojen puhdistamiseen, prosessiteollisuuden vedenkäytön tehostaminen) on korkeatasoista.

Vettä on monessa eri muodossa varastoituneena pohjavetenä maa- ja kallioperän alla ja pintavetenä järvissä, joissa ja meressä. Makeita pintavesiä Suomessa on 10 prosenttia maa-alasta ja pohjavesivaratkin ovat suuret. Niistä käytössä on vain 10 prosenttia. Makean veden varannot henkilöä kohden Suomessa ovat vuodessa 20 000 kuutiometriä eli EU-maiden suurimmat.

Maailmalla vedet ovat jakautuneet epätasaisesti. Suomeenkin tuodaan elintarvikkeita maista, joissa on ajoittain pulaa vedestä. Tilanne on myös muuttumassa hyvin vaikeaksi joillakin maailman alueilla. Tämän vuosituhannen alkupuolella vesipulasta kärsi kolmannes maailman väestöstä. Nyt arvioidaan, että vuoden 2040 tienoilla jopa puolet maailman väestöstä eläisi alueilla, joissa on pulaa vedestä.
Kaikkeen tavaroiden ja jopa palveluiden tuotantoon liittyy vedenkäyttöä. Puhutaan vesijalanjäljestä. Suomessa vettä käytetään eniten sellu- ja paperitehtaissa, mutta tuotannossa on yleensä suljettu veden kierto.

Vesijalanjälki voi olla kotimainen tai se voi olla ulkomainen eli maahan tuotuihin tuotteisiin sitoutunut virtuaalinen vesi. Itse asiassa vedenkulutuksestamme vain 53 prosenttia perustuu omiin vesivaroihimme, siis lähes puolet liittyy ulkomaisiin vesivaroihin. Peräti 82 prosenttia tuotteiden vesijalanjäljestä on yhteydessä maataloustuotteisiin. Ei siis ole lainkaan samantekevää, missä ja miten tuotettuja elintarvikkeita kulutamme.

Suomen vesivarat hyvä perusta lihan- ja kalantuotannolle

Lihantuotantoon tarvitaan runsaasti vettä. Pohjoisten alueiden runsaat vesivarat mahdollistavat kuitenkin puhtaan veden rajoituksettoman käytön kaikissa tarpeellisissa tuotantovaiheissa. Runsaiden vesivarojen ansiosta Suomessa on mahdollista käyttää eläinten juottamisessa rajoituksetta talousveden vaatimukset täyttävää juomavettä. Puhdas vesi vähentää myös tautiriskiä, sillä taudinaiheuttajat viihtyvät huonolaatuisessa vedessä. Runsaista vesivaroista riittää puhdasta vettä myös eläimille

Suomen merivesien lämpötilat tarjoavat luontaisen optimaaliset kasvuolosuhteet viileiden vesien kirjolohelle. Murtoveden ansiosta tietyt loiset eivät vaivaa kalakantoja. 2/3 kirjolohesta kasvatetaan Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella, jonkin verran myös sisämaassa. Huippuluokan rehu- ja ruokintaosaamisella on pystytty vähentämään kalankasvatuksen ympäristökuormitusta.

Silakan syönti vähentää Itämeren ympäristökuormaa

Selkämerellä on silakalle suotuisat olosuhteet, sillä silakka on sopeutunut alhaisempaan suolapitoisuuteen, sille on riittävästi ravintoa sekä vähän ravintokilpailijoita ja saalistajia. Ilmaston lämpeneminen on jopa suosinut silakkaa. Silakka on sekä saaliin määrällä että arvolla mitaten Suomen ammattikalastajien tärkein saaliskala. Silakan pyynti Itämerestä poistaa samalla merta rehevöittävää fosforia. Silakan raskasmetallipitoisuudet ovat laskeneet lähes 90 % 1970-luvulta, ja laskutrendi jatkuu edelleen.

Muikku viihtyy puhtaissa sisävesistöissä

Muikku on Suomen sisävesien tärkein kaupallinen kalalaji. Sitä esiintyy erityisesti Itä-Suomen viileissä ja runsashappisissa vesistöissä. Suomessa suuret sisävesistöt ovat puhtaita eikä rehevöityminen ole ongelma. Suuri osa vesistöistämme on laadultaan erinomaisia tai hyviä.