Ruoantuotannosta ratkaisuja ympäristöongelmiin

Alkutuotantoon kohdistuu tällä hetkellä paljon haasteita ja vaatimuksia ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyen. Maataloudesta etsitään tutkimuksen ja erilaisten kokeiluhankkeiden avulla ratkaisuja esimerkiksi hiilensidontaan, kiertotalouteen, biodiversiteetin vahvistamiseen, uusiutuvan energian tuottamiseen ja ravinteiden kierrättämiseen.

Alkutuotannossa toimivilla yrittäjillä on keskeinen rooli ruokajärjestelmän muokkaamisessa kohti vähähiilistä ja kiertotalouteen perustuvaa kestävää ruoantuotantoa. Uusilla tuotanto- ja toimintatavoilla pyritään sekä hillitsemään ilmastonmuutosta että sopeutumaan siihen.
Alkutuotannon ympäristötoimia ohjaavat monet lait, asetukset ja toimenpideohjelmat. EU:n ja Suomen valtion tasolta tällaisia ovat mm. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), Farm to Fork -strategia, EU:n ilmastostrategia sekä maamme maaseutuohjelmat, joilla on tärkeä rooli maatalouden vesiensuojelussa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä sekä kasvihuonekaasupäästöjen hillinnässä. Lisäksi Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettistrategiaan.

EU:n ja Suomen valtion maksamat viljelijätuet tähtäävät paitsi kotimaisen ruoan riittävyyteen ja maamme huoltovarmuuden ylläpitämiseen, myös ympäristöä huomioivan viljelyn edistämiseen ja kestävään kotieläintuotantoon. Suomalaisista maatiloista yli 90 % on sitoutunut ympäristökorvaukseen, jonka saamisen ehtoina ovat suunnitelmalliset ympäristö- ja vesiensuojelutoimet. Puolet kotieläintiloista saa eläinten hyvinvointikorvausta toimista, joilla taataan tuotantoeläimille lainsäädännön vaatimukset ylittävät oltavat.

Suomessa on hyvät mahdollisuudet hiilineutraaliin viljelyyn, ja hiiliviljelyn toimivuutta tutkitaan ja viedään käytäntöön jatkuvasti. Maaperän kyky sitoa tehokkaasti hiiltä mahdollistaa peltojen muuttumisen päästöjen lähteestä päästöjen sitojaksi. Samalla maan kasvukunto paranee, mikä lisää maan tuottavuutta. Keinoilla, joilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta, voidaan estää myös ravinteiden valuminen pelloilta ja estää siten vesistöjen rehevöitymistä.

Hiilidioksidin lisäksi metaani on toinen kasvihuonekaasu, jonka vaikutusta ilmastoon pyritään tutkimuksen avulla vähentämään. Esimerkiksi maidontuotannossa syntyviä metaanipäästöjä on pystytty tutkimuksen avulla vähentämään 60 vuodessa lähes 60 % ja ruokinnan muutoksilla voidaan metaaniin muodostumista lehmien ruoansulatuksessa edelleen vähentää.
Peltoluonnon monimuotoisuutta ylläpitävät toimet sitovat ravinteita, monipuolistavat maisemaa ja tarjoavat elinympäristöjä monille eläinlajeille. Peltojen ympärivuotinen kasvipeite ja laidunalueet, erityisesti perinnebiotoopit ja muut luonnonlaitumet sekä niityt, lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Kiertotalous

Ruokajärjestelmän sivuvirtojen hyödyntämistä on haastavaa, sillä ne syntyvät hajautetusti, jolloin materiaalivirrat saattavat olla määriltään pieniä. Kiertotalouden vahvistaminen tarjoaa kuitenkin paljon mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia löytyy erityisesti elintarviketeollisuuden ja metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisessä, maanparannusaineiden ja kierrätyslannoitteiden käytössä, kasvisivuvirtojen jalostamisessa, puhdistamolietteen hyödyntämisessä sekä lannan hyötykäytön ja biokaasuntuotannon kehittämisessä.

Ruokajärjestelmässä syntyvistä ravinnerikkaista biomassoista merkittävin osa on kotieläinten lantaa. Seuraavaksi eniten syntyy nurmea. Biokaasutuotanto lannasta ja nurmimassoista nähdäänkin yhtenä merkittävänä tulevaisuuden mahdollisuutena. Toistaiseksi maatilojen biokaasulaitosten määrä on kuitenkin kannattavuussyistä pysynyt vielä pienenä. Maatalouden biomassoihin perustuvia maatilamittakaavan laitoshankkeita sekä muutamia isompia keskitettyjä lantaa pääraaka-aineenaan käyttäviä laitoshankkeita, on kuitenkin vireillä eri puolilla Suomea.