Vuoden ruokakasvattaja -palkittujen työssä näkyy arjen oivalluksia ja pitkäjänteistä kehitystyötä

Tänä vuonna Vuoden ruokakasvattaja -palkinto myönnettiin Hanna-Riikka Lapille, joka työskentelee Kuvansin päiväkodissa Joroisista. Lisäksi elämäntyökunniakirjan sai Aila Naalisvaara, joka on tehnyt yli kahden vuosikymmenen ajan työtä varhaiskasvatuksen ruokakasvatuksen kehittämiseksi erilaisissa kehityshankkeissa ja -projekteissa sekä arjen työssä päiväkodissa.

Ruokailuhetkistä elämyksellistä oppimista

Kuvansin päiväkodissa ruokailu ei ole vain ruokailuhetki – se on kokemus ja mahdollisuus oppia ruoasta.

Hanna-Riikka Lappi työskentelee päiväkodissa laitoshuoltajana, ja rakentaa päivittäin tilanteita, joissa lapset pääsevät tutustumaan ruokaan kaikilla aisteillaan: katsomaan, haistelemaan, maistamaan ja kokeilemaan. Leikillisyys on myös tärkeä osa ruokakasvatusta ja ruokaan tutustutaan myös laulujen, lorujen, leikkien, kuvien ja kirjojen avulla. Henkilökunta on toteuttanut myös mm. näytelmän, jossa kuvattiin maidon reittiä ruokapöytään sekä oman pizzerian.

Pöytiin ilmestyy yrttien tuoksua, värejä ja uusia makuja. Perinteisten leivänpäällisten rinnalle tuodaan esimerkiksi ituja tai avokadoa, ja ruokailutila koristellaan vuodenkierron tai juhlapyhien mukaan. Ruoka ei ole vain syötävää – se on tutkimista ja yhdessä tekemistä.

Lapset ovat aktiivisesti mukana: he auttavat kattamisessa, osallistuvat ruokahuollon vaiheisiin ja oppivat samalla arvostamaan ruokaa. Osallisuus vahvistaa ruokarohkeutta ja tekee ruokailusta yhteisen hetken.

– Halu kehittyä ja hyödyntää omia vahvuuksiani tuo työhöni merkityksellisyyttä ja innostaa etsimään uusia ideoita. Ruokakasvatuksen kehittäminen on lisännyt positiivista ruokapuhetta ja herättänyt lapsissa kysymyksiä ja oivalluksia. Leikillisyys auttaa tutustumaan uusiin makuihin ja raaka-aineisiin, ja on ilo nähdä lasten innostuvan teemapäivistä ja kattauksista. Tavoitteeni on monipuolistaa ruokakasvatusta ja hyödyntää vasun oppimisalueita laaja-alaisesti, Hanna-Riikka Lappi toteaa.

Luonto, ravitsemus ja liikunta ovat Lapille tärkeitä arvoja, joita hän haluaa välittää lapsille esimerkiksi pohtimalla mistä ruoka tulee ja ohjaamalla terveellisiin valintoihin. Työyhteisö on tässä työssä tärkeä tuki ja voimavara.

Tuomariston mukaan Hanna-Riikka Lapin työ osoittaa, että vaikuttava ruokakasvatus syntyy arjessa pienistä teoista – siitä, miten ruoka tuodaan esiin, miten lapsi kohdataan ja miten tilanteeseen luodaan innostava ilmapiiri.

Pitkäjänteistä työtä ruokakasvatuksen eteen

Elämäntyökunniakirjalla palkittu Aila Naalisvaara on ollut rakentamassa koko suomalaisen varhaiskasvatuksen ruokakasvatuksen perustaa.

Naalisvaaran työ alkoi Jyväskylässä 2000-luvun alussa, kun varhaiskasvatuksessa alettiin kiinnittää enemmän huomiota lasten ravitsemukseen, ruokailutottumuksiin ja perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Tuolloin tunnistettiin monia haasteita: lasten yksipuolinen ruokavalio, kasvisten vähäinen käyttö ja makeiden tuotteiden lisääntynyt kulutus. Tarvittiin uusia keinoja tukea lasten ruokasuhdetta jo varhain.

Naalisvaara tarttui tähän haasteeseen ja ryhtyi kehittämään ratkaisuja yhdessä varhaiskasvatuksen ja ruokapalveluiden ammattilaisten kanssa.

Sapere-menetelmä muutti ruokakasvatusta

Yksi keskeisimmistä Naalisvaaran työn tuloksista on Sapere-menetelmän tuominen osaksi suomalaista varhaiskasvatusta.

Jyväskylässä toteutettu pilottihanke “Salapoliisi Sapere ja KoeKeittiö” vuosina 2004–2005 oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja loi pohjan menetelmän laajemmalle käyttöönotolle.

Menetelmä perustuu aistien käyttöön: lapset tutustuvat ruokaan tutkimalla, kokeilemalla ja havainnoimalla. Tämä lähestymistapa on sittemmin juurtunut osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja kirjattu myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Naalisvaara on ollut mukana kehittämässä, kouluttamassa ja levittämässä menetelmää valtakunnallisesti – sekä hankkeissa että kouluttajana.

Vaikuttava ura ulottuu tuhansiin ammattilaisiin

Naalisvaaran työ ei jäänyt yksittäisiin hankkeisiin. Hän on koordinoinut laajoja valtakunnallisia kehittämisohjelmia ja ollut kouluttamassa varhaiskasvatuksen henkilöstöä ympäri Suomen.

Koulutuksiin on osallistunut tuhansia ammattilaisia eri kunnissa, ja ruokakasvatus on niiden myötä vakiintunut osaksi varhaiskasvatuksen toimintaa. Hankkeiden jälkeen Naalisvaara on jatkanut työtään kouluttajana ja asiantuntijana, levittäen ruokakasvatuksen osaamista ja innostusta eri puolille maata.

– On ollut ilo nähdä ruokakasvatuksen juurtuvan osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja suunnitelmia. Tämä kunnia kuuluu myös kaikille niille ammattilaisille ja yhteisöille, joiden kanssa olen saanut tehdä tätä työtä – ja ennen kaikkea lapsille, jotka näyttivät meille aikuisille, miten matka ruokamaailmaan syntyy ilon, leikin, uteliaisuuden, tutkimisen ja tekemisen kautta.

Tällä hetkellä Naalisvaara näkee merkityksellisenä laajentaa ruokakasvatusta myös suuntaan, jossa huomioidaan yhteisen planeettamme hyvinvointi.

– Mikä parasta – lapsilla on jo valmiina heille ominainen ja luontainen tapa olla sopusoinnussa ja yhteydessä tähän kokonaisuuteen. Sen näkee jo siinä, miten he tutkivat ruokaa, sen alkuperää, maata ja koko elämän kiertoa – kasvaen tätä kautta aikuisiksi, jotka ymmärtävät keskinäisen riippuvuutensa ruokajärjestelmässä ja osana sen kokonaisuutta, oppien samalla ottamaan vastuuta sen hyvinvoinnista, Naalisvaara kertoo.

Ruokakasvatus kuuluu kaikille

Vuoden ruokakasvattaja -tunnustus muistuttaa, että pienet teot ja pitkäjänteinen kehittämistyö kulkevat käsi kädessä. Sekä Hanna-Riikka Lapin että Aila Naalisvaaran työssä korostuu sama ajatus: ruokakasvatus ei ole yksittäinen projekti tai rooli, vaan osa jokaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisen työtä.