Radium, polonium sekä ”Lavantauti-Mary”

Vastaus: löydökset, tutkimus ja oppi. Tiede ja tieto, jota hyödynnetään ja kehitetään tänäkin päivänä.

Marie Curie yhdessä miehensä kanssa löysi radiumin ja poloniumin, maksaen lopulta tutkimuksistaan kovan hinnan. Mary Mallon puolestaan oli epäonninen kokki, joka tietämättään levitti lavantautia 1900-luvun New Yorkissa. Hänestä tyrmistyksekseen – täysin oireeton kun oli – tuli kaikkien aikojen ensimmäinen nimetty supertartuttaja salmonella typhi- bakteerille. Tuona aikana, jolloin suojaavista rokotteista ei vielä ollut tietoakaan, Mary kohtasi loppunsa muista eristettynä vuonna 1938.

Molemmissa edellä mainituissa tapauksissa yhdistävä tekijä on sattumanvarainen löytö, jota tutkimalla olemme ymmärtäneet miten radioaktiivisuus tai lavantauti vaikuttaa ja tarttuu ihmiseen. Luonnollisesti tämä tutkimus monen muun ohella jatkuu edelleen ja tietoa saadaan koko ajan yhä enemmän, jotta ihmiset voivat elää parempaa elämää.

Nimenomaan tutkimuksen tuomat edut ovat osa jokaisen meidän arkipäiväämme, usein ajattelematta ja huomaamatta. Silloin tällöin mediaan nousee uutisia ja uhkakuvia antibioottiresistensseista bakteereista, jotka ovat kehittäneet vastustuskyvyn antibiooteille eläinten ylilääkitsemiseen käytetyistä antibiooteista. Tämä on aito huoli, jonka estämiseksi onneksi suomalaisesta elintarvikeketjusta löytyy jo työkaluja.

Siinä missä tiettyjen maiden teuraseläinten lääkitsemisdatan lukeminen on kylmäävää, olemme me Pohjolan väki huomattavasti paremmissa lähtökuopissa, sillä jo viileä ilmastomme ja luuytimiä narskuttava pakkanen osaltaan estävät tiettyjen taudinaiheuttajien synnyn ja leviämisen ruokaketjussamme. Sääolosuhteisiin, tutkimukseen ja hyvään hygieniaan yhdistetty kasvatus ovat omiaan tuottamaan – ei markkinointirahaa tässä – maailman puhtainta ruokaa. Kyseessä siis ei ole vain puhe, vaan fakta.

Otetaan esimerkiksi kana ja salmonella. Maailmalla yleinen mielipide ja ”tieto” on, että kana joka tapauksessa sisältää salmonellaa. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa suomalaisessa kasvatustavassa tai elintarvikeketjussa, ja monia ulkomaan lääkekauppamiehiä onkin tiloilta käännytetty pois, koska heidän tuotteensa voidaan meillä niin sanotusti puhaltaa suoraan tuuleen. Tämä ei kuitenkaan ole kehotus lähteä trendaamaan kanasushia, koska no – se on vain väärin.

Unohtaa ei myöskään sovi, että hyvin hoidettu eläin ei luonnostaan tarvitse lääkitystä, siksi sitä meillä annetaankin vain ja ainoastaan tarpeeseen, valvotuissa olosuhteissa yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Nämä asiat muistaen voimme siis hyvillä mielin istahtaa ruokapöydän ääreen, hengähtää ja nauttia maailman parhaasta ja puhtaimmasta ruoasta.

Tomi Nevala

Kehityspäällikkö, Atria Food Service

Tomi on Atria Suomen Food Service -organisaation kehityspäällikkö. Hänestä on hienoa olla mukana Suomen johtavan ruokatalon kehityksessä ja eteenpäin viemisessä. Monipuolinen työnkuva niin asiakkuuksissa, teollisuudessa kuin keittiössä pitää mielenkiinnon virkeänä ja uuden oppiminen viehättää aina. Tomi nauttii monipuolisesta lukemista, etenkin Don Rosan Aku Ankka -tarinat ovat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen niin kieleltään kuin visuaalisuudeltaan. Ruoka-ala on avoin hiekkalaatikko, jonka joka kulmasta löytyy kaiken aikaa uutta opittavaa ja mielenkiintoisia haasteita. Tomi pyrkii hyödyntämään työssään ajattelua boksin ulkopuolelta, toki järjen rajoissa.