Suomalainen maatalous nojaa sukupolvien pitkään ketjuun – tilaa on myös uusille toimijoille

Maatilojen joukkoon mahtuu paljon myös tiloja, joissa tilaa isännöi jopa 12. tai sitä vanhempi sukupolvi. Siipikarjatiloista huomattavan suuri osuus on vanhoja tiloja, joilla on alun perin ollut joku muu tuotantosuunta. Alalla aloittaa myös koko ajan uusia toimijoita. Lammas- ja varsinkin hevostiloissa on lukuisia ensimmäisen sukupolven tiloja, mutta myös marjanviljely- ja kananmunantuotannossa uusien yrittäjien määrä on keskimääräistä suurempi.

Maatalousalalla on kuitenkin tapahtumassa rakennemuutos. Tilojen määrä vähenee, mutta samalla olemassa olevien tilojen koko kasvaa. Vaikka maatilojen kokonaismäärä on Suomessa vähenemään päin, maanviljelijän ammatin arvostus nousee koko ajan. Suomen Kuvalehden tekemän tutkimuksen mukaan maanviljelijän ammatin arvostus on noussut tasaisesti vuodesta 1991. Vuoden 2024 tutkimuksen mukaan maanviljelijän ammatti oli jo 30. arvostetuin ammatti Suomessa, kun vuonna 1991 se oli vasta sijalla 169.

Kohtamäen tilalla on viljelty maata jo 15 sukupolven ajan

Kauhavalla broileritilaa vaimonsa kanssa pitävä Harri Sippola on tilansa isäntä jo 15. polvessa. Kohtamäen tila keskittyy broilertuotantoon, mutta tilalla viljellään myös rypsiä, viljaa ja sokerijuurikasta.

– Tilamme on perustettu vuonna 1570, mutta sukutilan kunniakirja meillä on vasta vuodelta 1598. On todennäköistä, että kaksi ensimmäistä isäntää ovat olleet joko isä ja poika tai isä ja vävy. Ensimmäisiltä vuosikymmeniltä ei ole kuitenkaan säilynyt kirkonkirjoja eli tieto perustuu veroluetteloihin ja käräjäpöytäkirjoihin, selvittää Sippola.

Aluksi tilalla on pidetty todennäköisesti lypsykarjaa ja jonkin verran muita eläimiä kuten kanoja, sikoja ja lampaita, kuten suurimmalla osalla Suomen tiloista tuohon aikaan. Tuolloin on eletty omavaraisesti ja viljelty myös viljaa sekä pellavaa kuiduksi. 1960-luvulla Kohtamäen tilalla siirryttiin kohti nykyistä tuotantosuuntaa ja alettiin kasvattaa pääasiassa siipikarjaa.

– Vuonna 1969 meille tuli kalkkunoita, joita pidettiin vuoteen 2003 saakka. 2004 aloimme kasvattaa broileria, tarkentaa Sippola.

Kohtamäen tilalla tehtiin viimeisin sukupolvenvaihdos vuonna 2010, kun Sippola otti tilan haltuun isältään.

– No kyllä se on ihan lapsesta asti ollut sellainen ajatus, että tähän ryhdyn. Kyllä sitä myös tietoa ja osaamista alasta kertyy koko elämän ajan, kun tilalla kasvaa. Pikkuhiljaa oppii asioita, kertoo Sippola.

Useiden sukupolvien ketjusta on Sippolan mielestä hyötyä muun muassa pitkäjänteisyyden hahmottamisessa. Sukupolvien ketju tuo perspektiiviä siihen, että maanviljely on aina yli sukupolvien ulottuvaa pitkäjänteistä työtä. Vaikka tuntuu, että asiat muuttuvat, tietyt asiat pysyvät kuitenkin samoina vuosikymmenestä tai jopa vuosisadasta toiseen.

– Pärjääminen ei ole maatilalla pelkästään kovasta työstä kiinni. Se on aina sellaista kokonaisuuksien organisointia ja omassa ajassa pitää hyödyntää oman ajan mahdollisuuksia. Varmasti kaikkien tilojen historiassa on niitä isäntiä, joilta se on sujunut paremmin ja sellaisia, joilta ehkä vähän heikommin. Tästä huolimatta voi luottaa siihen, että sukupolvien ketju pysyy ja tilan toiminta säilyy, selvittää Sippola.

Tilanpito on Kohtamäen tilan alkuvuosista muuttunut paljon, kun vertaa nykypäivään. Tekniikka kehittyy koko ajan ja maatalous automatisoituu. Sippolan mukaan muutos on ollut raju, ja viimeisen sadan vuoden aikana toiminta on muuttunut enemmän kuin sitä edeltäneiden sadan vuoden aikana. Tästä esimerkkinä on vaikkapa koneellistuminen.

–  Meidän tilalle tuli 1950-luvulla traktori ja leikkuupuimuri, mikä oli suuri muutos. Ja tietysti 1900-luvun alkupuolella tilallemme tulivat hevosvetoiset koneet. Siitä se kalusto on sitten vain kehittynyt ja kasvanut, kertoo Sippola.

Vaikka saattaisi vaikuttaa siltä, että tekniikka ja automatisaatio vain helpottavat maatilan työsarkaa, tuovat ne myös mukanaan uudenlaisia haasteita.

– Haasteita liittyy etenkin tietotekniikkaan, kuten esimerkiksi tietoturvariskit. Olemme täysin automatiikan varassa, ja järjestelmä on hyvin häiriöherkkä. Se voi lamaantua hyvinkin helposti, avaa Sippola.

Harri Sippola on huomannut viime vuosina Suomen Kuvalehden tutkimuksenkin havaitseman muutoksen maanviljelijän ammatin arvostuksessa.

– Ukrainan sodan myötä mielestäni alkutuotannon arvostus on noussut hyvälle tasolle. Ongelmallista tosin on, että kuluttajien ostovoima on heikentynyt.

Tilojen määrän väheneminen tai alan rakennemuutos eivät ole lannistaneet Sippolaa. Takana on monen sukupolven ketju, mikä luo uskoa myös tulevaisuuteen.

– Kyllä minulla on vahva usko suomalaiseen maataloustuotantoon. Meidänkin tilalla on nyt yli 400 vuotta viljelty, niin ei se mihinkään lopu. Jatketaan viljelyä ja tilan kehittämistä. Ja kuten todettu, se on pitkäjänteistä työtä, summaa Sippola.

Varmaa jatkajaa Sippolan tilalle ei vielä ole tiedossa, mutta potentiaalia noin 1- ja 2-vuotiaalla jälkikasvulla kuitenkin on.

– Ainakin lapsia nyt tällä hetkellä kiinnostavat esimerkiksi traktorit ja lehmät. En usko, että he ovat kuitenkaan tulevasta uravalinnasta lopullisia päätöksiä vielä tehneet, nauraa Sippola.

Silmusalaatti on moderni ensimmäisen sukupolven yritys

Helsinkiläisellä luomuviljelijä Samuli Laurikaisella ei ole takanaan pitkää sukupolvien ketjua omalla alallaan, vaan hän perusti täysin uudenlaisen siemenestä kasvatettuja versoja valmistavan yrityksensä Silmusalaatin 13 vuotta sitten. Haave yrittäjyydestä maatilalla kasvaneella Laurikaisella on kuitenkin ollut lapsesta saakka.

– 7-vuotiaana annoin Säämingin Maamiesseuran 100-vuotisjuhlassa paikallislehteen haastattelun, jossa sanoin, että isona minusta tulee maanviljelijä. Yliopistosta valmistuttuani etsinkin vuosia joko valmista yritystä tai yritysideaa, kertoo Laurikainen.

Myytävä tuote ei ollut selvä heti alusta alkaen, ja liikeideat vaihtelivat laidasta laitaan. Idea silmusalaatista näytti hänen mielestään kuitenkin laskelmien mukaan toimivalta, sillä megatrendit olivat alan puolella ja kyseessä olisi skaalautuva kansainvälistettävä bisnes. Myös Laurikaisen oma osaamispohja sopi tällaisen yrityksen kehittämiseen, sillä hänellä on maanviljelyyn liittyvää sukutaustaa. Vaikka Laurikainen on ensimmäisen polven yrittäjä Silmusalaatissa, ammattitaitoa viljelystä on silti kertynyt jo nuoresta saakka.

– Isä on maanviljelijä, ja molemmilla puolilla sukua on harjoitettu maataloutta. Meillä oli aikoinaan lihakarjaa sekä viljelyssä sokerijuurikasta, perunaa ja viljaa. Minulle on muodostunut monipuolinen osaamispakki siis jo nuorena, kertoo Laurikainen.

Laurikaisen mukaan yrityksen perustaminen nollasta on tyhjän päälle heittäytymistä ja epävarmaa. Nuoruudessa hankitun kokemuksen lisäksi omaa ammattitaitoaan hän on kehittänyt jatkuvasti yrityksen perustamisen jälkeen keskustelemalla muiden alan yrittäjien kanssa ja lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimuksia.

– Pitää myöskin tehdä tarpeeksi virheitä, joista oppii, ja kokeilla asioita. Osa niistä on epäonnistumisia, mutta osa johtaa tuloksiin, lisää Laurikainen.

Laurikaisen yritys eroaa muista tiloista siten, että se toimii täysin ilman maataloustukia. Sen vuoksi toimintatapoja tulee koko ajan muokata tehokkaammiksi. Yritys panostaa paljon myös myyntiin, markkinointiin ja uudenlaiseen tehokkaaseen tuotantoteknologiaan.

– Panostamme valtavasti pieniin yksityiskohtiin. Esimerkkinä tästä on kohta kolme vuotta käytössä ollut kartonkipakkaus, joka pakataan automaattisesti avulla. Se on ollut yllättävän merkittävä kehitysprojekti, selventää Laurikainen.

Laurikaisen mukaan täysin uuden toiminnan aloittamisella on useita hyötyjä.

– Ei ole ainakaan suvun rasitteita tai velvoitteita taustalla. Tämä ei myöskään ole mihinkään sukutilaan tai kiinteään tilaan sidottu eli ei ole sellaista historiallista kytköstä, mikä myös antaa vapautta. Ja toki perinteinen maatila ihan jo yhtiömuotona myös asettaisi tekemiselle erilaiset raamit.

Yritys aloitti toimintansa Vantaalla, mutta tällä hetkellä se toimii Espoossa Keran halleilla. Syksyllä yritys alkaa rakentamaan uutta tuotantolaitosta Keravalle Lahdentien varteen.

Suunnitelmissa on Laurikaisen mukaan myös tulevaisuudessa kehittää Silmusalaatista skaalautuva kansainvälinen konsepti. Tavoitteena on, että yritys on kymmenen vuoden päästä kansainvälisillä markkinoilla.

Hän näkee yrityksensä myös irrallisena maatalousalan nykykehityksestä, sillä se eroaa jo toimintatapojensakin vuoksi perinteisistä maatiloista.

– Myymme erikoistuotteita suoraan kauppoihin. Olemme siis pikemminkin elintarviketeollisuuden toimija kuin alkutuottaja, ja koko ketju pellolta kaupan hyllylle on omissa käsissämme, kertoo Laurikainen yrityksensä toimintatavoista.

Myös Laurikainen on huomannut ruoantuottajien arvostuksen lisääntyneen Suomessa. Hänen mukaansa se näkyy erityisesti kaupoissa, jotka ovat alkaneet valikoimissaan suosimaan pieniä ja paikallisia toimijoita.

– Suuressa osassa kauppoja suhtaudutaan todella hyvin pieneen paikalliseen toimijaan. Arvostus on siis noussut. Tällä alalla edellytetään tosin myös paljon omaa aktiivisuutta ja tietysti pitkäjänteisyyttä, jotta pääsee markkinoille, kertoo Laurikainen.

Lähde 1: Maatilojen kehitysnäkymät vuoteen 2024 – 2032, Kantar Agri Oy 

Lähde 2: Suomen kuvalehdet 1991-2024. Suomen kuvalehden tilaama Ammattien arvostus -tutkimus. Tutkimusyritykset: Verian (ent. Kantar Public) 2018, 2024, Taloustutkimus 1996–2010 ja M-tietokeskus 1991. Vastaajina 15-75-vuotiaita suomalaista Manner-Suomen alueelta. Vastaajamäärä eri vuosina 1576–2200 henkilöä. Arvioitavana 365-381 ammattia.