Maailman puhtainta ruokaa tuotetaan yhteistyössä luonnon kanssa

Vuodenajat myös määrittävät, miten suomalaisen ruoantuottajan työt sijoittuvat vuosikalenteriin. Kesä on kiireaikaa niin karjankasvattajalle kuin viljanviljelijällekin. Talvi taas on usein viljatilalla rauhallista aikaa ja kuluu tuottajasta riippuen pääasiassa paperitöitä tehden. Karjatilalla tulee kuitenkin huolehtia eläimistä ympäri vuoden, ja talveen sijoittuu myös esimerkiksi edellisen kevään vasikoiden vieroitus.

Ruoantuottajan työhön sisältyy ympäri vuoden paljon sellaista, mikä ei näy ulospäin tavalliselle kuluttajalle. Jotta huhti-toukokuussa päästään pellolle ja laitumelle, käy maatilan kulisseissa kuhina jo maaliskuulta lähtien.

Highland-tilalla ulkoillaan ympäri vuoden

Ylämaankarjaa oman tilan nurmella kasvattavan Pasi Hinkkurin työvuosi alkaa keväästä, tarkemmin sanoen maalis-huhtikuun vaihteesta. Silloin tilalle syntyy uutta elämää, kun emojen poikimisaika alkaa. Poikimista seurataan tilalla muun muassa kameroiden avulla.

– Poikiminen rytmitetään alkukeväälle, jotta ulkona ei ole vielä ylimääräisiä ötököitä tai kärpäsiä, jotka häiritsevät vastasyntyneitä, eikä ole liian kuuma. Kesähelteillä pitäisi varmistaa todella usein, että vasikat menevät juomaan emon alta, jotta ne eivät kuivu. Myös kärpäset ja hyttyset voivat pesiä karvaan, jos vasikat ovat huonovointisia, kertoo Hinkkuri.

Paras aika poikimiselle on Pasi Hinkkurin mukaan huhtikuu, sillä vasikoilla on silloin aikaa oppia emän maidolle, mutta ne saavat kuitenkin aloittaa kasvunsa uudella tuoreella nurmella. Vasikat kasvavat vihreällä nurmella paremmin kuin säilötyllä paalirehulla, sillä se on paljon ravitsevampaa. Hinkkurin tila eroaakin perinteisestä karjatilasta ensisijaisesti siksi, että eläimiä ruokitaan pelkästään itse luonnonvalossa kasvatetulla nurmella.

– Viljaa täällä meillä ei kasvateta, eikä käytetä eläimille missään muodossa. Se toki tehostaa kasvua, mutta muuttaa lihan ominaisuuksia, selventää Hinkkuri.

Koska karjaa ruokitaan pelkällä nurmella, tulee sitä saada joka vuosi kasvatettua lisää. Hinkkurin tilan kiireinen kevät jatkuukin toukokuussa uusien nurmien perustamisen parissa, jolloin kynnetään, äestetään, kylvetään ja jyrätään. Säät vaikuttavat Hinkkurin mukaan suuresti töiden ajankohtaan.

– Kevään kelit ovat niin erilaisia, että joudumme seuraamaan todella tarkkaan, ettemme laita siementä liian kuivaan tai liian märkään maahan. Siemenet tukehtuvat helposti, jos maassa on liikaa kosteutta, kertoo Hinkkuri.

Nurmen korjuu on myös säiden armoilla. Seuraavan talven heinä, joka niitetään paaleiksi, on saatava loppukesästä kuivaksi. Jos se paalataan märkänä, se jäätyy talvella eivätkä eläimet pysty syömään sitä.

Kiireaika Hinkkurin tilalla sijoittuu Pasi Hinkkurin mukaan ehdottomasti kesään, sillä silloin on myös käynnissä Suomen grillikausi. Lihaa myydään ainoastaan suoramyyntinä tilalta, mikä pitää Hinkkurin kiireisenä koko kesän. Samaan aikaan tulee ehtiä myös markkinoida tuotteita ja osallistua useisiin myyntitapahtumiin.

– Kesällä ihmiset tuppaavat ostamaan eniten lihaa, joten silloin on eniten teurastuksia, jotka työllistävät. Samalla laitumet olisi saatava kasvamaan hyvin, jotta saataisiin rehua seuraavaksi talveksi, lisää Hinkkuri.

Viljanviljelijä hyötyy pakkasista

Kauraa viljelevän Kinnarin tilan Terhi Kinnari kertoo, että uusi vuosi alkaa talvella aina vanhan vuoden summauksella.

– Vuoden alussa katsotaan, mikä edellisenä vuonna onnistui ja mikä ei onnistunut. Suunnitellaan, mitä lajikkeita tänä vuonna halutaan viljellä, ja millä lohkoilla viljellään. Vuoden alusta viimeistään myös hankitaan lannoitepanokset ja kylvösiemenet sekä hoidetaan tarvittavat kone- ja laitehankinnat, kertoo Kinnari.

Alkuvuodesta on myös aika tehdä maatilan investointihakemukset. Tällä hetkellä Kinnarin tilalla hakemuksia tehdään muun muassa uutta viljasiiloa varten. Toimistotöiden lisäksi kauranviljelijän maaliskuu kuluu lumipeitteen hupenemista odotellessa.

– Lumen sulettua voidaan arvioida talven vaikutuksia tai pitäisikö sanoa tuhoja, jos sellaisia on ollut. Tänä vuonna lumipeite on ollut paksu joka puolella, mikä on viljelyn kannalta hyvä asia, selvittää Kinnari.

Lumipeite auttaa etenkin syysviljojen talvehtimisessa, sillä jos lumi pääsee sulamaan kesken talven, sen tilalle muodostunut jää voi vaurioittaa kasvustoa. Pakkasesta on kuitenkin viljelijöille yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa. Se takaa Suomessa puhtaan ruoan, sillä pakkasella suurin osa maaperässä olevista haitallisista bakteereista kuolee.

– Pakkasella maa saa levätä ja puhdistua. Tarvitsemme kunnon pakkasta ja lumipeitettä, jotta myös vesitalous on kevään tullen kunnossa, kun lumet sulavat ja vedet imeytyvät maaperään. Ja talvella on tietysti maanviljelijällä ne kaikista rauhallisimmat viikot vuodesta, kertoo Kinnari.

Pellolle pääsyn ajankohta vaihtelee aluekohtaisesti. Omien lohkojen ja maaperän tunteminen on tärkeää, jolloin tietää tarkalleen, milloin pellolle lähdetään. Esimerkiksi kymmenen kilometrin säteellä ajoitus saattaa vaihdella parin viikonkin verran. Kinnarin mukaan nyrkkisääntönä kuitenkin on, että äitienpäivään mennessä ollaan pellolla. Koneet säädetään ja pellot muokataan muhevaksi kasvualustaksi. Itse kylvöön riittää muutama työpäivä, kunhan siemenet on lajiteltu ja koneet ovat kunnossa kylvöä varten.

Syksyn koittaessa saapuu sadonkorjuun aika, joka on viljanviljelijälle vuoden kiireisintä aikaa. Elokuun parin ensimmäisen viikon aikana Kinnarin tilalla alkaa puiminen ja viljan kuljettaminen pellolta kuivuriin. Kuivurissa kuivausajan määrittää vuoden märkyys, joka vaikuttaa viljan kosteusprosenttiin. Mitä kuivempaa viljaa saadaan kuivuriin, sitä parempi.

Sen jälkeen tilalla lajitellaan satoa ja kootaan siilokirjanpitoa. Puinnin jälkeen viljasta toimitetaan myös näytteet laboratorioon, jossa tutkitaan esimerkiksi homeen esiintyminen ja paljonko viljan hehtolitrapaino on. Liian pieni koko, epäpuhtaudet tai pieni hehtolitrapaino voi johtaa siihen, että vilja on elintarvikeviljaksi kelpaamatonta ja myydään rehuksi.

Säätiedote on ruoantuottajan tärkeä kumppani

On sanomattakin selvää, että sää on yksi kotimaiseen ruoantuotantoon eniten vaikuttavista tekijöistä. Pasi Hinkkurin mukaan ylämaankarjan laitumia on esimerkiksi useana kesänä jouduttu sadettamaan, kun on ollut liian kuivaa. Kuivuus aiheuttaa karjankasvattajalle myös ylimääräisiä kuluja, sillä vettä joutuu pumppaamaan järvestä pellolle bensiini- tai sähköpumpuin. Myös itse karja on herkkää äärilämpötiloille.

– Ihannelämpötila ylämaankarjalle olisi 15 plusasteen ja 15 miinusasteen välillä. Kesähelteet ja paukkupakkaset ovat karjalle rankkoja kokemuksia, toteaa Hinkkuri.

Terhi Kinnarin mukaan ihanteelliset olosuhteet kauran kasvatukselle tarjoaa vaihteleva suomalainen kesäsää.

– Sanotaan, että kaikki ennen juhannusta sataa laariin. Se tarkoittaa, että huhti-toukokuussa tarvitaan kuivaa keliä, mutta sen verran pitää toki sataa, että lumet ja routa sulavat. Sen jälkeen tarvitaan paljon aurinkoa, että maat lämpenevät ja jyvän voi laittaa maahan. Sen jälkeen päivä sadetta ja päivä tai kaksi lämpöä olisi hyvä, kertoo Kinnari.

Heinäkuun puolivälistä alkaen sään tulisi olla aurinkoinen ja kevyen tuulinen, jotta kasvusto heiluu ja tuuli pääsee kuivaamaan sitä. Kinnarin mukaan optimaalista olisi, että elokuun alkupuoliskolla ei enää sataisi pisaraakaan vettä.

– On maailman parasta työskennellä Suomen luonnonolojen kanssa. On se kuitenkin myös joskus haastavaa, kun säihin ei voi ollenkaan vaikuttaa, toteaa Kinnari lopuksi.