Tekoja ympäristön hyväksi – vilja

Suomi on vähiten kasvinsuojeluaineita käyttävien EU-maiden joukossa. Elintarvikeviljojen ja rehuviljojen käsitteleminen glyfosaatilla ennen puintia on Suomessa kokonaan kielletty. Suomessa ei myöskään käytetä kemiallisia torjunta-aineita varastotuholaisten tai tautien torjumiseen varastoinnin aikana, koska talviolosuhteiden vuoksi niitä ei yleensä esiinny. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta Suomen sijainnin arvioidaan tuottavan pidemmällä aikavälillä myös muita hyötyjä.

Maaperämme ja vesistömme ovat kansainvälisesti verrattuna puhtaita muun muassa raskasmetallien ja lääkejäämien suhteen. Puhdas maaperä ja runsaat ja hyvälaatuiset vesivarat luovat siis kasvualustan puhtaille ja laadukkaille viljoille. Viljelyssä maa onkin tuotannontekijöistä tärkein. Sen kasvukunnosta, eli rakenteesta, multavuudesta, vesitaloudesta, huolehtiminen vaikuttaa suoraan kasvien kykyyn kasvaa ja sitoa maaperässä olevia aineita. Mitä paremmin kasvit kasvavat, sitä enemmän ne pystyvät sitomaan ilman hiilidioksidia ja muuttamaan sitä orgaaniseksi aineeksi.

Monilla viljelymenetelmillä peltomaat menettävät hiilivarastoja sen sijaan, että ne varastoisivat hiiltä. Hiiliviljelyn onkin todettu olevan tehokas tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Se tarkoittaa niitä viljelymenetelmiä, jotka auttavat peltoja sitomaan ja varastoimaan hiiltä nopeammin. Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa syväjuuristen kasvien hyödyntäminen, suuren hiilisyötteen takaava monipuolinen viljelykierto, suuremman kasvibiomassan jättäminen maahan ja erilaisten aluskasvien käyttö, jotta pellolla olisi mahdollisimman pitkään yhteyttävää kasvillisuutta. Hiiliviljelyä voidaan käyttää apuna ilmastonmuutoksen torjunnassa ja biodiversiteetin säilyttämisessä, vaikka kaikki hiiliviljelyyn liitetyt toimet eivät liitykään suoraan monimuotoisuuden ylläpitämiseen.

Lähteet