Luonnontuotteet metsistä kuluttajalle

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportin mukaan luonnontuotealan yrityksiä Suomessa on lähes 800 ja alan liikevaihto on yli 700 miljoonaa euroa. Ala työllistää suomessa lähes 3000 henkilöä. Uusia alan yrityksiä on syntynyt eniten elintarvikealalle, joka sisältää myös ravintolisiä valmistavat yritykset.

Luonnontuotteisiin luetaan luonnonmarjat, -sienet ja -yrtit sekä erikoisluonnontuotteet, kuten esimerkiksi terva, mahla, pettu, pihka ja turve. Luonnontuotteista eniten kerätään ja viedään marjoja ja sieniä, mutta myös erikoisluonnontuotteilla, erityisesti mahlalla ja pakurilla, on suuri vientipotentiaali.

Paras keruuaika on loppukeväästä syksyyn

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan luonnontuotteiden, esimerkiksi sienten, kotitalouspoiminta ohittaa määrissä vielä kaupalliseen käyttöön poimittujen sienten määrän. Hyvän sienivuoden kokonaissadosta, joka on noin 2000 miljoonaa kiloa, syötäviä sieniä on noin 60 prosenttia. Tästä ihmiset poimivat talteen noin 2–10 miljoonaa kiloa vuosittain. 

Syksy on Suomessa parasta sienestysaikaa. Metsässä sienestäminen edellyttää aina varmaa sienien tunnistamista, joten sieniretkelle kannattaa ottaa mukaan joko kokenut sienestäjä tai hyvä sieniopas. Sienet eivät kestä pitkää säilytystä, vaan pilaantuvat nopeasti, joten peratut sienet valmistetaan ruuaksi tai säilötään halutulla tavalla mahdollisimman pian sieniretken jälkeen.

Kevät ja alkukesä ovat parasta aikaa kerätä villiyrttejä raaka-aineeksi esimerkiksi salaatteihin, juomiin tai mausteeksi. Luonnonyrtit ovat valmiita poimittavaksi jo hyvin varhain keväällä, kun viljeltyjä kasveja vielä kasvatetaan. Luonnonantimien keruuaika on tosin melko lyhyt, sillä ne ovat parhaimmillaan ennen kasvin kukintaa. Joitain kasveja, kuten nokkosta ja poimulehteä voi kerätä vielä kesän mittaan, kun ne kasvattavat uusia tuoreita versoja kerättäväksi.

Jokamiehenoikeuden turvin saa kerätä vapaasti ruohovartisia kasveja myös yksityisomistuksessa olevilta mailta, mikäli keruu tapahtuu ilman apuvälineitä. Kaupalliseen keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kasvien esiintymistä keruualueella ei saa myöskään vaarantaa: kasveja ei saa poimia juurineen, eikä pienistä kasvustoista repiä kaikkia lehtiä irti. Kasveja ei saa myöskään kerätä luonnonsuojelualueilta.

Mahlaa vain maanomistajan luvalla 

Mahla syntyy, kun koivut alkavat nostaa vettä sulaneesta maasta talven jäljiltä. Tähän veteen liukenee puun varastoimia ravintoaineita. Yksittäiset ravintoainepitoisuudet eivät ole mahlassa suuria, mutta ne ovat ihmisen elimistölle optimaalisessa muodossa ja hyötysuhteessa. Mahlan terveysväittämiä ei ole tieteellisesti todistettu, mutta on käytetty perinteisesti luonnonlääkkeenä eri puolilla maailmaa.

Koivu tuottaa mahlaa 30–200 litraa keväästä, kasvupaikasta ja koivun koosta riippuen. Noin kolme viikkoa kestävä mahlankeruuaika alkaa normaalisti huhtikuun puolivälissä, ja kun hiirenkorvat puhkeavat koivuun, on mahlakausi ohi. Vaikka mahlan keruu ei vahingoita puuta, ei mahlan kerääminen kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan vaatii aina maanomistajan luvan. Mahlan keräyksessä hygienia on ensiarvoisen tärkeää. Siksi kotikäyttöön tarkoitettu mahla kannattaa pakastaa annospakkauksiin mahdollisimman nopeasti juoksutuksesta.

Pakuri on perinteistä superfoodia

Pakurikääpä on lahottajasieni, joka aiheuttaa koivujen oksanarpiin tai muihin vauriokohtiin mustia kasvaimia, pakureita. Sitä käytetään yleisesti kuivattuna teenä tai uutteena. Pakurin keruu ei mahlan tapaan kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan sen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Koska pakurin kysyntä on kasvanut, on pakurille kehitetty Suomessa myös lisäysmenetelmä, jossa sitä voidaan ympätä puuhun. Pakuriymppien avulla voidaan pakuria viljellä heikkotuottoisissa koivikoissa. Kokeilussa on mukana jo yli 200 metsänomistajaa.

Viime aikoina pitkään unohduksissa ollut pakuri on noussut jälleen ihmisten tietoisuuteen myös Suomessa. Etelä-Koreassa, Japanissa, Kiinassa ja etenkin Venäjällä pakuria on käytetty perinteisesti kansanlääkinnässä. Aasiassa kiinnostus lääkinnällisten sienten käyttöön on suurta, ja niiden maailmanmarkkina-arvoksi on esitetty 18–24 miljardia dollaria.

Lähteet