Tekoja ympäristön hyväksi – liha

Suurin ympäristökuorma muodostuu alkutuotannossa: erityisesti lannoitteiden tuotanto, rehuviljan viljely ja prosessointi, tilojen energiankulutus ja lantaan liittyvät päästöt aiheuttavat kuormitusta. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi tehdään kuitenkin paljon työtä suomalaisen lihaketjun joka vaiheessa.

Suomessa yhdistetty maidon- ja lihantuotanto on ympäristön kannalta edullisempaa kuin pelkkä pihvikarjan kasvatus: se tuottaa noin kolmanneksen vähemmän päästöjä. Meillä yli 80 prosenttia naudanlihasta tulee maitorotuisista lehmistä, minkä vuoksi suomalaisen naudanlihan päästöt ovat ulkomaista pienemmät. Märehtijät ovat myös osa kestävää ruoantuotantoa, sillä ne pystyvät muuntamaan ihmisravinnoksi sopimatonta kasvillisuutta ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi. Rehuksi kasvatettavat nurmialueet toimivat hiilinieluina, ja märehtijöiden lanta on osa viljelykiertoa.

Lihantuotantoon tarvitaan runsaasti vettä. Suomessa on runsaat ja korkealaatuiset vesivarat ja niihin suhteutettuna Suomessa tuotetulla lihalla on pieni vesijalanjälki. Suomessa kulutetaan vain noin kaksi prosenttia vuosittain uusiutuvista makean veden varoista, kun se pahimmilla vesikriisialueilla saattaa olla lähellä sataa prosenttia. Puhdas juomavesi myös vähentää eläinten tautiriskiä, sillä taudinaiheuttajat eivät viihdy hyvälaatuisessa vedessä.

Lihantuotanto ja siihen yhdistyvä kasvinviljely palvelevat toisiaan. Eläinten kasvatuksessa syntyvä lanta kierrätetään ravinteiksi tilan pelloille tai bioenergian tuotantoon. Sivuvirtoja hyödyntävä kiertotalous vähentää lihankulutuksen ympäristövaikutuksia, kun yhden toimijan ylijäämä on toisen toimijan raaka-aine. Eläinten ruokinnassa voidaan hyödyntää esimerkiksi elintarviketeollisuudesta tulevia sivuvirtoja. Kun eläin puolestaan teurastetaan, on ekologista käyttää hyödyksi koko eläin. Lihan lisäksi eläimestä voidaan hyödyntää myös muita ruhonosia esimerkiksi biopolttoaineissa (rasva), auto- ja huonekaluteollisuudessa (vuodat) sekä turkiseläinten rehuntuotannossa.

Lähteet