Pellolta kuluttajalle – kasvikset

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan kasvihuoneissa vihanneksia viljeli vuonna 2021 noin 440 kotimaista yritystä, ja avomaalla vihanneksia tuotti 1383 yritystä. Niiden yhteenlaskettu kokonaissato oli noin 270 miljoonaa kiloa vihanneksia vuodessa.

Tyypillinen suomalainen kasvihuoneyritys on pinta-alaltaan noin 4500 neliömetriä ja sitä hoitaa useimmiten yrittäjän perhe. Suurimmissa yrityksissä työskentelee myös kymmeniä työntekijöitä, vaikka usein suuryritystenkin taustalla on työhön itse osallistuva yrittäjäperhe. Kasvihuoneviljelijöiden määrä on Suomessa vähentynyt viime vuosikymmeninä. Kasvihuoneita osataan hyödyntää entistä paremmin, mikä kuitenkin lisää koko tuotannon tehokkuutta.

Kotimaisen kasvihuoneviljelyn satotaso nousee jatkuvasti. Vuodesta 2004 vuoteen 2021 tomaatin keskisato nousi 35 prosentilla ja kurkun jopa 169 prosentilla. Satotason nousu vaikuttaa suoraan vihannesten hiilijalanjälkeen. Samalla kun satotaso nousee, yrityksissä käytetään vihreämpää energiaa ja tuotetaan satoa enemmän samalla energiamäärällä.

Monipuolisia elintarvikkeita kasviksista

Elintarviketeollisuus on kehittänyt teollisia prosesseja turvaamaan kasvisten laatua, säilyvyyttä ja tuoteturvallisuutta. Esimerkiksi kasvisten pakastuksessa on puhtauden ohella olennaista niiden pakastusnopeus. Teollinen pakastaminen tapahtuu paljon nopeammin kuin kotona pakastettaessa. Kasvissekoituksiin pakastettavia kasviksia ei käsitellä kemikaaleilla tai muilla ylimääräisillä lisäaineilla, vaan ne ainoastaan puhdistetaan, pestään ja paloitellaan käyttövalmiiksi ennen pakastusta. Pakastusprosessin nopeudella varmistetaan se, että pakastettavat kasvikset säilyttävät terveelliset ainesosansa ja ominaisuutensa myös pakastuksen jälkeen. Tuoreutta varmistavat myös lyhyet logistiikkaketjut, ja esimerkiksi kotimainen herne on pakastettavana kahden tunnin kuluttua sadonkorjuusta.

Tuoreita kasvisjalosteita suojataan usein pilaantumiselta ja nahistumiselta suojakaasun avulla. Lisäksi suojakaasu turvaa elintarvikkeen puhtauden sen kuljetuksen ajan. Erilaisille kasviksille suunnitellaan omat suojakaasunsa tuotteen ominaisuuksien mukaan, jotta ne saavat mikrorei’itetyn suojakaasun läpi oikean määrän ilmaa mahdollisimman pitkän säilyvyyden saavuttamiseksi. Suojakaasulla siis taataan kasvisten säilyminen hyvinä kuluttajalle asti ja näin vähennetään ruokahävikin määrää.

Elintarviketeollisuudessa kasviksista valmistetaan mitä moninaisempia tuotteita. Kuluttajalle tuttuja kasvisjalosteita ovat perinteiset pakastetut, kuivatut ja etikkaan säilötyt kasvikset sekä kasviksista valmistetut valmisruoat sekä mehut ja hillot. Tuotekehitys uusien kasvisten käyttötapojen löytämiseksi on aktiivista niin suuressa kuin pienimuotoisemmassakin teollisuudessa. Viime vuosina ovat yleistyneet erilaiset tuoreet kasvisjalosteet, kuten valmissalaatit ja valmiiksi kuoritut ja pilkotut hedelmät sekä salaattiainekset ja -vokkiainekset.

Kasvisten kulutusta on vara lisätä Suomessa, ja trendimittarit näyttävätkin kasviksille nousua. Tämä näkyy elintarviketeollisuudessa myös siten, että kasviksia lisätään tuotteisiin, joissa niitä ei perinteisesti ole totuttu näkemään. Marjojen lisääminen mysleihin, puurohiutaleisiin ja välipalapatukoihin on jo tuttua. Uutta sen sijaan on, että kasviksia käytetään osana leipää, jauhelihaa ja jäätelöä. Myös uusista raaka-aineista, kuten härkäpavusta ja kaurasta valmistetaan tuotteita kasvispainotteisesta ruokailusta kiinnostuneille.

Elintarvikkeita jalostavista yrityksistä 16 prosenttia valmistaa tuotteita vihanneksista, marjoista ja hedelmistä. Kasviksia jalostavia toimipaikkoja on reilu 160 ja ne työllistävät hieman yli 1800 henkilöä.

Laatujärjestelmät parantavat tuoteturvallisuutta

Kotimaisten kasvisten tuoteturvallisuuden varmentavat niille annetut sertifikaatit ja laatujärjestelmät. Suomessa puutarhatuotannossa sekä avomaalla että kasvihuoneessa pääasiallisesti käytetyt laatujärjestelmät ovat Laatutarha ja IP Kasvikset perussertifiointi. Ne määrittelevät kotimaisten kasvisten tuotannon hyvät käytännöt.

Laatutarha-ohjeisto sisältää tuoteturvallisuuden lisäksi vaatimuksia kestävästä kasvinsuojelusta, ympäristökuormituksen vähentämisestä ja vastuullisesta työvoiman käytöstä. Laatutarha-ohjeisto ei ole varsinaisesti sertifiointijärjestelmä kuten IP Kasvikset perussertifiointi, vaan Ruokaviraston arvioima hyvän käytännön ohjeisto. IP Kasvikset perussertifiointi taas keskittyy sisällöltään tuoteturvallisuuden varmentamiseen lakisääteistä tasoa tiukemmin.

Sekä IP Kasvikset perussertifiointi että Laatutarha määrittelevät muun muassa tuotantoon käytettävän maaperän ja kasteluveden laadun, vedestä tehtävät tutkimukset sekä kuinka tuotantotilojen ja -laitteiden hygieniasta huolehditaan. Työntekijöiden perehdyttäminen hygieenisiin toimintatapoihin on kasvintuotannossa tärkeää, sillä työntekijät ovat kosketuksissa kasviksiin korjatessaan ja pakatessaan satoa. Viljelijän on myös pidettävä kirjaa tuotannollisista toimenpiteistä, kuten kasvien lannoituksesta tai kasvinsuojelutoimenpiteistä. Kaikilta ammattimaisesti kasvinsuojeluaineita käyttäviltä vaaditaan Tukesin hyväksymän kasvinsuojeluaineiden käsittelyä ja käyttöä koskevan tutkinnon suorittamista viiden vuoden välein.

Laatutarha-ohjeistossa kiinnitetään huomiota myös kestävään kasvinsuojeluun. Ensisijaiset kasvinsuojelutoimet ovat ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi riittävästä viljelykierrosta ja viljelyhygieniasta huolehtiminen. Tärkeää on myös huolehtia säännöllisestä tauti- ja tuholaistarkkailusta sekä kasvihuonetuotannossa sisäilmaston oikeista säädöistä. Jos kasvinsuojeluaineiden käyttö on välttämätöntä, torjutaan kasvintuhoojia aineilla, jotka haittaavat mahdollisimman vähän biologista torjuntaa.

Biologisella torjunnalla tarkoitetaan torjuntamenetelmää, jossa haitallisten tuholaislajien hävittämiseen käytetään niiden luonnollisia vihollislajeja teollisesti valmistettujen torjunta-aineiden sijaan. Biologisia torjuntamenetelmiä ovat myös niin sanotut feromonipyydykset, joihin tuhoeläimet houkutellaan feromoneiksi kutsutuilla erittämillä kemiallisilla yhdisteillä. Hyvää kasvinterveystilannetta pidetään yllä myös kotimaisella valvotulla ja kasvintuhoojista vapaalla taimituotannolla.

Pakkaamoyrityksille on olemassa oma Pakkaamon Laatutarha -ohjeistonsa, jossa ohjataan pakkaamo- ja kuljetustyöntekijöiden toimintaa ja yrityksen omavalvontaa monin tavoin. Esimerkiksi sadonkorjuun jälkeen tuotteita ei saa säteilyttää, käsitellä kemikaaleilla tai lisätä tuotteiden pintaan vahaa. Myös tuotteiden säilyvyyttä parantavat varaston ilmaan lisättävät kemikaalit ovat kiellettyjä. Pakkaamosta lähtevistä tuote-eristä otetaan säännöllisesti näytteitä, joiden makua, säilyvyyttä, laatuluokittelua ja pakkausmerkintöjen oikeellisuutta seurataan. Kuljetuksen aikana paljon etyleeniä tuottavat tai voimakkaasti tuoksuvat tuotteet pidetään erillään, etteivät ne pääse vaikuttamaan muiden tuotteiden laatuun.

Lähteet