Tekoja ympäristön hyväksi – kala

Kuormituksen vähentyminen johtuu kalakantoihin kohdistetusta valintajalostuksesta, kasvattajien ammattitaidon ja koulutuksen lisääntymisestä sekä rehujen ja ruokintamenetelmien kehittymisestä. Kalojen ruokinta toteutetaan nykyään yleensä automaateilla, jotka annostelevat rehun tarkasti parhaan kasvutuloksen saavuttamiseksi. Ruokintaa ohjataan tietotekniikan keinoin.

Itämerestä kalastetusta kalasta valmistetun rehun myötä kaloja voidaan kasvattaa entistä ekologisemmin. Kun maailman valtameristä tuotuja rehuraaka-aineita korvataan Itämerestä saadulla kalaraaka-aineella, kuten silakalla ja kilohaililla, voidaan ravinnepäästöt muuttaa ravinteiden kierrätykseksi. Kalojen tuontirehuja korvataan myös muilla kotimaisilla raaka-aineilla: ruokinnassa käytetään kotimaisen kalajauhon ja -öljyn lisäksi esimerkiksi rypsiöljyä, vehnää ja härkäpapua.

Kalastus on tehokas tapa hoitaa vesistöjä, sillä se poistaa niistä rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita. Ammattikalastuksen myötä Suomen vesistöistä poistuu vuosittain noin 600 tonnia fosforia ja yli 3000 tonnia typpeä. Pääosa ravinteista poistuu silakan ja kilohailin pyynnissä. Vajaasti hyödynnettyjä kalalajeja, kuten silakkaa, kilohailia, kuoretta, pieniä muikkuja ja särkikaloja onkin viime vuosina ryhdytty hyödyntämään laajemmin. Esimerkiksi särkikalojen mainetta hyvänä ruokakalana ollaan palauttamassa, ja yritysten tuotekehitystyön sekä Itämeren suojeluhankkeen ansioista usein liian ruotoisiksi koettuja särkikaloja saa nyt eri muodoissa kauppojen hyllyiltä ja pakastealtaista.

Ympäristötietoisen kuluttajan kannattaa kaupassa valita ensisijaisesti kotimaista kalaa, sillä kotimaisia kalalajeja kalastetaan yleensä kestävästi. Jotta kalaa voisi syödä suositellut kaksi kertaa viikossa, tarvitsemme kuitenkin tuontikalaa täydentämään kotimaista valikoimaa ja turvaamaan kalan jatkuvaa saatavuutta. Ulkomailta tuotua kalaa ostettaessa kannattaa käyttää apunaan MSC- ja ASC-sertifikaatteja sekä WWF:n sivuilta löytyvää Kalaopasta.

Kiertovesikasvatus kehittyy

Kalojen kiertovesikasvatus on vettä säästävä kalankasvatusmenetelmä. Kiertovesikasvatuksessa kalojen kasvatukseen käytetty vesi kiertää suljetussa kierrossa kasvatusaltaan ja puhdistuslaitteiston välillä. Kierron aikana vesi puhdistetaan, mahdollisesti lämmitetään ja ilmastetaan. Uutta vettä tarvitaan vain 1–2 prosenttia kiertävän veden määrästä.

Kiertovesikasvatusta kehittämällä pyritään vähentämään kalankasvatuksesta ympäristölle aiheutuvaa rasitusta. Kiertovesikasvatuksen etuna nähdään myös Suomen oloissa mahdollisuus kalan kasvukauden pidentämiseen. Tuotantokierto nopeutuu, kun olosuhteet voidaan säätää kalan kasvulle optimaalisiksi läpi vuoden.

Kiertovesilaitoksissakaan ei ole kyse täysin suljetusta kierrosta, joten myös niistä aiheutuu päästöjä. Kiertovesilaitosten poistovedet käsitellään perinteisin puhdistusmenetelmin tai vaihtoehtoisesti niiden ravinteet on sidottava muulla tavoin, esimerkiksi kierrättämällä vedet jonkin toisen tuotannonalan tarpeisiin. Paljon vettä tarvitseva tuotanto, kuten esimerkiksi kasvihuoneala tai puun jalostus, sopivat hyvin kalankasvatuksen pariksi ravinteiden ja sivuvirtojen kierrätykseen ja hyödyntämiseen. Myös kalojen tuottama hiilidioksidi voidaan käyttää hiilidioksidilannoitteena esimerkiksi kasvihuonetuotannossa.
Kiertovesikasvatus on Suomessa vielä nuori ala, ja korkeiden investointi- ja käyttökustannusten kanssa painiva tuotanto vasta kehittymässä.

Lähteet