Kennosta pöytään

Mehiläistarhaajia on Suomessa arviolta reilut 3 000, joista päätoimisia ammattitarhaajia on noin sata ja sivuelinkeinonaan tarhaavia noin 300. Loput mehiläishoitajat ovat alan harrastajia. Mehiläistarhaajien määrä on kasvanut viime vuosien ajan, ja etenkin harrastetarhaus on lisääntynyt. Tarhausta harjoitetaan lähes koko Suomessa, mutta eniten hunajan ja mehiläistuotteiden tuotantoa on Etelä- ja Keski-Suomessa. Hunajan kulutus on kasvanut viime vuosina, ja kotimaisen hunajan käytön lisääntymisellä on myös positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Mehiläispölytys on rahassa mitattuna arvokkain mehiläisten tarjoama tuote, sillä hyönteispölytyksen arvoksi on Suomessa laskettu noin 50 miljoonaa euroa. Päätös hyönteisten elintarvikekäytön hyväksymisestä toisi myös uusia mahdollisuuksia mehiläistarhaajille, sillä tällöin tarhaajat voisivat hyödyntää elintarvikkeena myös pesästä poistettavat kuhnuritoukat.

Hunajantuotanto on erittäin riippuvaista sääoloista, ja hunajan tuotantomäärät vaihtelevat siksi vuosittain suuresti. Suomessa hunajan tärkein satokausi on neljä viikkoa juhannuksesta alkaen. Hyvä sato saadaan, jos mehiläisyhteiskunnat ovat päässeet alkukesästä vahvistumaan normaalisti ja sää on pääsatokaudella aurinkoinen, lämmin ja sateeton.

Miten hunaja syntyy?

Mehiläiset lentävät kesällä kukasta kukkaan ja keräävät niistä mettä. Mehiläinen valikoi satokasvinsa hyvin tarkasti. Tärkeimpiä hunajan satokasveja Suomessa ovat vadelma, apilat, öljykasvit, maitohorsma sekä metsämarjat.

Mehiläinen kuljettaa meden pesään, jossa se siirtyy pesämehiläisille. Pesämehiläiset lisäävät hunajaan entsyymejä, jotka muuttavat meden sokerit hedelmä- ja rypälesokereiksi. Tuore mesi levitetään pesässä mahdollisimman moneen kennoon, jotta siitä haihtuisi mahdollisimman paljon vettä. Kennoissa vesipitoisuus laskee lopulta niin alas, että hunajasta tulee hyvin säilyvää. Kun hunaja on mehiläisten arvion mukaan valmista, ne peittävät kennot vahakannella.

Loppukesästä mehiläishoitaja kerää hunajakennot pesistä. Kennoista poistetaan vahakannet, minkä jälkeen hunaja lingotaan irti kennoista keskipakoisvoimaa apuna käyttäen. Sen jälkeen siitä poistetaan roskat siivilöimällä. Tarvittaessa hunajaa myös sekoitellaan, jotta se kiteytyy pehmeäksi ja sitä on helppo käyttää.

Hunajaa käsiteltäessä mehiläishoitajan on tärkeä huolehtia, etteivät hunajan hyödylliset entsyymit tuhoudu. Hunajaa saatetaan lämmittää varovasti linkousta ja pakkausta varten, mutta sitä varotaan kuumentamasta. Hunaja on valmista nautittavaksi heti siivilöinnin jälkeen, mutta sitä voi nauttia myös suoraan kennosta niin sanottuna kennohunajana.

Hunajan käsittelyä, laatua ja kaupassa myyntiä säätelee Suomessa hunaja-asetus.

Lähteet