Pakkausmerkinnät

Pakkausmerkinnät kertovat esimerkiksi kuinka kauan ruoka säilyy, onko se terveellistä, missä se on valmistettu, onko se tuotettu luonnonmukaisin menetelmin ja mitkä sen ainesosat ovat. Pakkausmerkinnät auttavat kuluttajaa tekemään viisaita valintoja ja valitsemaan omaan ruokavalioon sopivaa ruokaa. Pakkauksen tehtävä on myös suojata tuotetta sekä lisätä elintarvikkeen säilyvyyttä.

Elintarvikkeen pakkauksessa tulee olla ainakin seuraavat merkinnät

• elintarvikkeen nimi
• ainesosaluettelo
• sisällön määrä
• vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta
• valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite
• alkuperämaa, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan
• elintarvike-erän tunnus
• säilytysohje tarvittaessa
• käyttöohje tarvittaessa
• varoitusmerkintä tarvittaessa (esim. saattaa sisältää pähkinää)
• elintarvikkeen alkoholipitoisuus, jos se nestemäisessä tuotteessa on yli 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä enemmän kuin 1,8 painoprosenttia

Elintarvikkeessa voi olla myös muita pakkausmerkintöjä, kuten merkinnät suojakaasuun pakkaamisesta, ionisoivan käsittelyn tai geenitekniikan käytöstä sekä vapaaehtoisia merkintöjä esimerkiksi pakkauksen hävittämisestä tai tuotantotavasta.

Pakkaamattomista elintarvikkeista pitää lain mukaan olla tiedossa tuoreen kalan alkuperämaa, pyyntialue ja -päivä, jauhelihaan käytetty eläinlaji ja seossuhde, alkuperämaa, maininta varastoinnista pakastettuna sekä kasviksista alkuperämaa ja laatuluokka. Pakkaamattomia tuotteita on myynnissä muun muassa torilla ja kaupan irtomyyntitiskillä.

Parasta ennen -merkintä

Parasta ennen -merkintä on melkein kaikissa kaupassa myytävissä elintarvikkeissa. Jos tuotteen säilyttää oikein, elintarvike säilyy moitteettomassa kunnossa siihen merkittyyn päivämäärään saakka. Tuotteen voi käyttää myös parasta ennen -ajankohdan jälkeen, mutta sen laatu saattaa olla heikentynyt (esimerkiksi kahvin aromi laimentunut). Laatua voi seurata tarkkailemalla elintarvikkeen ulkonäköä, hajua ja makua. Päiväysmerkintää enemmän kannattaa luottaa omiin aistihavaintoihin, sillä useat tuotteet, kuten hapanmaitotuotteet, säilyvät tuoreina paljon päiväysmerkintää pidempään.

Viimeinen käyttöpäivä -merkintä on pakollinen kaikissa herkästi pilaantuvissa elintarvikkeissa, kuten pakatussa tuoreessa lihassa, kalassa, iduissa, kermaleivoksissa tai tuorejuustossa. Tämän päivämäärän jälkeen elintarviketta ei saa myydä eikä käyttää.

Muita pakkausmerkintojä ovat pakkauspäivä, valmistuspäivä ja viimeinen myyntipäivä. Esimerkiksi maitotölkkeihin merkitään sekä pakkauspäivä että viimeinen myyntipäivä. Käyttöohje ja varoitus merkitään pakkaukseen silloin, jos se on tarpeen tuotteen oikean käytön kannalta tai jos sen puuttuminen voi aiheuttaa vaaraa kuluttajalle. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa kuivatut pavut, lastenruoat ja korvasienet.

Ravintosisältö

Pakkausmerkintöjen avulla voi arvioida myös elintarvikkeen ravitsemuksellista laatua. Ravintoarvomerkintöjen avulla voi vertailla eri tuotteita keskenään ja arvioida, mikä merkitys tuotteen nauttimisella on ravintoaineiden saantiin. Ravintoarvomerkinnöissä kerrotaan, paljonko energiaa ja ravintoaineita saa 100 grammasta tuotteita.

Viitteellinen päiväsaanti eli GDA

Joihinkin tuotteisiin on merkitty vapaaehtoinen viitteellinen päiväsaanti eli GDA-merkintä, joka kertoo pakkauksen etupuolella annoksen, viipaleen tai kappaleen energiasisällön sekä sen prosenttiosuuden aikuisen viitteellisestä 2000 kilokalorin päiväsaannista. Pakkauksen muilla sivuilla kerrotaan kuvakkeilla tai taulukkona GDA-tiedot sokereista, rasvasta, tyydyttyneestä rasvasta ja natriumista. Pakkauksessa voi olla tiedot myös proteiinista, hiilihydraateista ja kuidusta.

Ainesosaluettelo

Pakkauksen ainesosaluettelossa ilmoitetaan aina tuotteen valmistusaineet ja lisäaineet. Luettelossa kerrotaan, mistä aineksista ruoka on tehty ja se paljastaa tuotteen ravitsemuksellisen sisällön.

Ainesosat ilmoitetaan painojärjestyksessä: tuotteessa on eniten listassa ensimmäisenä olevaa ainesta ja vähiten listassa viimeisenä olevaa. Jos esimerkiksi kerma, voi tai juusto mainitaan listan alkupäässä, tuote sisältää runsaasti rasvaa ja energiaa sekä erityisesti terveydelle haitallista kovaa tyydyttynyttä rasvaa. Esimerkiksi monissa marja- ja hedelmäjogurteissa sokeri on heti maidon jälkeen toisena ainesosana. Maustetut jogurtit sisältävätkin yllättävän paljon sokeria.

Ainesosaluetteloon on myös merkitty aina yliherkkyyttä aiheuttavat valmistusaineet: herne, kala, kananmuna, maito, soijapavut, äyriäiset, mantelit, pähkinät, ohra, kaura, ruis ja vehnä. Allergiaa tai yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat tulee merkitä pakkausmerkintöihin selkeästi esimerkiksi eri fontilla tai taustavärillä, jotta ne erottuisivat helpommin muiden ainesosien joukosta.

”Saattaa sisältää pieniä määriä…” -merkintä voidaan joutua lisäämään pakkausmerkintöihin, jos millään keinolla, esimerkiksi tuotantolinjojen huolellisella puhdistuksella, ei voida varmistua siitä, että elintarvikkeeseen ei joudu reseptiin kuulumatonta allergiaa tai yliherkkyyttä aiheuttavaa ainesosaa. Esimerkiksi suklaapatukoissa voi tästä syystä olla merkintä ”saattaa sisältää hasselpähkinää ja mantelia”.

Lisäaineet ilmoitetaan käyttötarkoitusta osoittavalla ryhmänimellä ja sen lisäksi lisäaineen nimellä tai numerotunnuksella, e-koodilla. Ruokaviraston e-koodiopas auttaa tunnistamaan lisäaineet ainesosaluettelosta.

Ravitsemus- ja terveysväitteet

Jos tuotteesta esitetään ravitsemukseen tai terveyteen viittaava väite, täytyy sen ravintosisältö ilmoittaa tarkkaan. Väite voi liittyä esimerkiksi tuotteen hyödyllisiin ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin tai terveyshyötyihin. Ravitsemusväitteitä ovat muun muassa maininnat tuotteen rasvattomuudesta, vähäsokerisuudesta tai runsaskuituisuudesta. Tuotteen terveysväite taas voi liittyä sairauden riskin vähentämiseen tai elimistön toimintaan. Hyväksyttäviä terveysväitteitä ovat muun muassa ksylitolin hampaiden reikiintymistä ehkäisevä tai kasvisteroleiden kolesterolia alentava vaikutus. Pakkauksessa on tässä tapauksessa ilmoitettava tuotteen energiasisältö sekä proteiinin, hiilihydraatin, sokereiden, rasvan, tyydyttyneiden rasvahappojen, ravintokuidun ja natriumin määrä.

Elintarvikepakkauksen kyljessä sydänmerkki kertoo että, omassa tuoteryhmässään kyseinen tuote on rasvan, suolan ja sokerin määrien suhteen muita parempi vaihtoehto. Jos tuote täyttää tietyt terveellisyyskriteerit, vapaaehtoisen sydänmerkin käyttöoikeutta voi hakea Sydänliitosta.

Alkuperämerkinnät

Elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan aina, jos merkinnän puuttuminen saattaa johtaa ostajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen. Elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava myös silloin, jos lainsäädäntö edellyttää sitä. Tällaisia säännöksiä on laadittu muun muassa lihalle, kalalle, kananmunalle, hunajalle, oliiviöljylle ja kasviksille. Jos ulkomaista raaka-ainetta on käytetty Suomessa valmistettuun elintarvikkeeseen, ei valmistusaineiden alkuperää yleensä tarvitse ilmoittaa.

Lihan merkinnät

• Raa’an lihan kohdalla on aina ilmoitettava eläimen kasvatusmaa.
• Naudanlihassa ilmoitetaan kasvatusmaan lisäksi syntymä-, teurastus- ja valmistusmaa(t).
• Naudanlihan erätunnuksen perusteella voidaan liha jäljittää tiettyyn tuotantoerään tai jopa yksittäiseen eläimeen saakka.
• Makkaroista ja muista kypsistä lihavalmisteista tulee ilmetä valmistusmaa, mutta raaka-aineen alkuperän ilmoittaminen ei ole pakollista.

Kalan merkinnät

• Tuoreesta kalasta on ilmoitettava pyyntiaika ja -paikka.
• Kaloissa ja kalavalmisteissa on ilmoitettava alkuperämaa tai valmistusmaa.
• Ulkomaisista kaloista Suomessa valmistetuissa tuotteissa on ilmoitettava kalojen alkuperämaa.

Kananmunien merkinnät

Jokainen kananmuna leimataan maakoodilla ja numerosarjalla, joka kertoo tuotantotavan ja tuottajan seuraavasti:

Suomen maatunnus = FI
0 = luomutuotanto
1 = ulkokanala
2 = lattiakanala
3 = virikehäkkikanala/pienryhmäkanala

Pakkaukseen merkitään laatuluokka, munien määrä ja koko, parasta ennen -päivämäärä, tuotantotapa ja keskipaino.

Kasvisten merkinnät

Kasvisten pakkaukseen on merkittävä pakkaaja, alkuperämaa eli maa, jossa tuote on viljelty, laatuluokka, nettopaino ja tuotteen nimi, jos sisältö ei ole näkyvissä. Irtomyynnissä olevien kasvisten läheisyydestä on löydyttävä merkinnät alkuperämaasta ja laatuluokasta.

Vapaaehtoiset merkinnät

Hyvää Suomesta -merkki on vapaaehtoinen ruuan alkuperämerkki, joka kertoo kuluttajalle yhdellä vilkaisulla, että elintarvike on valmistettu Suomessa. Liha, kala, kananmuna ja maito ovat kotimaisia ja muuten tuotteen raaka-aineista vähintään 75 % on suomalaista. Koska valmistajan tai tuotteen suomalainen nimi ei aina kerro totuutta siitä, onko ruokatuote varmasti suomalainen, kannattaa pakkauksesta tarkistaa Hyvää Suomesta -merkki.

Hyvää Suomesta -merkki on käytössä noin 350 kotimaisella elintarvikevalmistajalla yhteensä noin 12 000 eri tuotteessa. Työssä on mukana koko elintarvikeketju: maatalous, teollisuus ja kauppa. Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävän yrityksen on oltava Ruokatieto Yhdistys ry:n jäsen.

Kotimaisia kasviksia voi merkitä myös vapaaehtoisella Puhtaasti kotimainen -sirkkalehtilipulla. Merkkiä voi käyttää Suomessa viljellyistä kasviksista ja kasvijalosteista, joiden raaka-aine on täysin kotimaista ja laatu ykkösluokkaa. Laatumerkin käyttäjä sitoutuu noudattamaan hyviä tuotantomenetelmiä.

Avainlippu on vapaaehtoinen Suomessa valmistetulle tuotteelle tai palvelulle tarkoitettu alkuperämerkki. Myöntämisperusteita ovat suomalainen valmistus sekä omakustannushinnasta laskettava kotimaisuusaste ja palveluiden kohdalla myös omistajuus ja pääkonttorin sijainti.

EU:n nimisuojamerkinnät

Euroopan Unionissa on käytössä nimisuojajärjestelmä, joka tukee paikallisten erikoisuuksien säilymistä ja tunnettuutta. Suojan voi saada tuote, joka on tuotettu tietyllä alueella tai perinteisellä valmistusmenetelmällä. EU:n alueella nimisuojan on saanut jo yli 1 400 tuotetta, joista reilu kymmenen on suomalaisia. Suojausjärjestelmiä on kolme erilaista: suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä ja aito perinteinen tuote.

Suojattu alkuperänimitys (SAN) voidaan antaa tuotteelle, joka tuotetaan ja jalostetaan tietyllä maantieteellisellä alueella. Suomessa ensimmäisenä alkuperänimityksellä vuonna 1997 suojattiin Lapin puikula, joka saa erityisominaisuutensa kasvaessaan pitkän päivän oloissa. Lapin Puikula -perunan tulee olla tuotettu ja pakattu Lapissa. Muiden maiden esimerkkejä suojatun alkuperänimen saaneista ovat esimerkiksi italialaiset Parmigiano Reggiano -parmesaanijuusto ja kreikkalainen fetajuusto.

Maantieteellisen merkinnän suojan (SMM) saanut tuote liittyy perinteisesti tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, mutta osa sen tuotanto- tai jalostusprosessista voi tapahtua kyseisen alueen ulkopuolella. Tällaisen suojauksen on saanut Suomesta Kainuun rönttönen. Muiden maiden SMM-suojan saaneita tuotteita ovat esimerkiksi espanjalainen Navarran parsa, irlantilainen Connemara Hill -alueen lammas sekä saksalainen Lyypekin marsipaani.

Aidon perinteisen tuotteen (APT) merkinnän saanutta tuotetta voidaan valmistaa eri paikoissa EU:n alueella, mutta se on valmistettava perinteistä, rekisteröityä valmistusmenetelmää noudattaen. Suomalaisista tuotteista valmistusmenetelmältään suojattuja ovat sahti, kalakukko ja karjalanpiirakka. Mikään ei siis estä italialaisia valmistamasta ja markkinoimasta karjalanpiirakoita, kunhan valmistustapa on perinteinen ja suojattu.

Ympäristö- ja vastuullisuusmerkinnät

Monelle kuluttajalle on tärkeää, millä tavoin tuote on tuotettu. Luomumerkit takaavat, että tuote on valmistettu luonnonmukaisesti, kun taas ympäristömerkit vakuuttavat kuluttajan tuotteen ympäristöystävällisyydestä. Vastuullisuusmerkintä tuotteessa puolestaan kertoo siitä, että työntekijöiden oikeuksia on kunnioitettu tuotantoprosessissa.

Luonnonmukainen tuotanto

Suomessa luomutuotantoa valvovat useat viranomaiset. Ruokavirasto suunnittelee, ohjaa ja kehittää luomutuotteiden valvontaa. Valvontakäyntejä luomutuotantoa harjoittaville maatiloille tekevät paikallisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (lyhyemmin ELY-keskusten) valtuuttamat tarkastajat. Luomuelintarvikkeiden valmistusta sekä luomutuotteiden maahantuontia yhdessä tulliviranomaisten kanssa valvoo Ruokavirasto. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoValvira vastaa luomualkoholijuomien valvonnasta.

Luomutuotteen pakkauksessa on aina valvovan viranomaisen tunnusnumero. Suomessa tunnuksen alkuosa on FI-EKO ja loppuosassa valvontalaitoksen tunnusnumero. ELY-keskusten tunnusnumerot voivat olla 101-115, Ruokaviraston numero on 201 ja Valviran numero on 301. Valmiiksi pakatuissa, kuluttajille tarkoitetuissa luomuelintarvikkeissa on myös oltava EU:n luomutunnus, eurolehti. Merkin käytön ehtona on, että tuotteen maataloudesta peräisin olevista ainesosista 95 % on oltava luonnonmukaisesti tuotettuja.

Pakollisten merkintöjen lisäksi luomutuotteissa voidaan käyttää erilaisia vapaaehtoisia luomumerkkejä, jotka helpottavat valintoja tekevää kuluttajaa. Luomumerkit ovat myös eräänlaisia ympäristömerkkejä, sillä luonnonmukaisen tuotannon vaikutus ympäristöön on tavanomaista pienempi.

Aurinkomerkki on luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden tuotantotapamerkki. Elintarvikepakkauksen kyljessä se kertoo, että elintarvikkeen maatalousperäisistä raaka-aineista vähintään 95 prosenttia on tuotettu luonnonmukaisesti. Leppäkerttumerkki taas kertoo, että luomutuote on suomalainen ja tuotettu Luomuliiton tuotantoehtojen mukaisesti. Luomuvaatimusten lisäksi se edellyttää myös suomalaista alkuperää: kotimaisuusaste alkutuotteissa on 100 % ja jalosteissa 75 %. Demeter-merkillä voidaan taas merkitä Biodynaamisen yhdistyksen tuotantoehtojen mukaisesti tuotettuja tuotteita. Kaikki biodynaamisesti tuotetut tuotteet täyttävät myös luomutuotteiden ehdot.

Vastuullisuusmerkinnät kertovat tuotannon vastuullisuudesta

Reilun kaupan merkkijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden viljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Järjestelmän ansiosta kehitysmaiden perheviljelijät pystyvät tuottamaan laadukkaita tuotteita ja vaikuttamaan omalla työllään kokonaisten yhteisöjen hyvinvointiin. Näin Reilu kauppa vähentää köyhyyttä kaupan avulla.

Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa kehitysmaiden viljelijät ja suurtilojen työntekijät saavat työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään tuotantoalueen elinolojen parantamiseen. Kaikkien Reilun kaupan tuotteiden alkuperä tiedetään ja lapsityövoiman käyttö niiden tuotannossa on ehdottomasti kielletty. Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristömääräyksiä, mutta Reilun kaupan tuote ei ole luomua, jos sitä ei erikseen mainita.

Reilun kaupan merkin lisäksi tuotteiden vastuullisuudesta kertovat UTZ- ja Rainforest Alliance -sertifikaatit. UTZ-merkki on teehen, kahviin ja kaakaoon keskittynyt sertifikaattimerkki. Sen kriteerit liittyvät tuotannon ympäristövaatimuksiin sekä sosiaalisiin seikkoihin. UTZ-merkki eroaa Reilun kaupan merkistä siten, että tuottajat eivät ole takuuhinnan eli ostajan viljelijälle maksaman vähimmäishinnan turvaamia.

Rainforest Alliance -sammakkomerkillä varustetun tuotteen sisällöstä vähintään puolet tulee sertifioidulta tilalta. Merkillä varustettuja tuotteita ovat muun muassa jotkut teet, kahvit, kaakaot, suklaat, banaanit, palmuöljy ja kukat. Kriteerit merkin saamiselle liittyvät kestävään kehitykseen, ympäristönsuojeluun sekä työntekijöiden ja paikallisten yhteisöjen suojeluun.

Ympäristömerkit kertoo ympäristön kannalta paremmasta valinnasta

Ympäristömerkkejä ovat muun muassa Joutsenmerkki, EU-kukka ja kalatuotteissa esiintyvä MSC-merkintä. Vihreä joutsenmerkki kertoo luotettavasti tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä ja laadusta. Joutsenmerkityt tuotteet ovat ympäristön kannalta parhaimpien joukossa. Joutsenmerkittyjä tuotteita löytyy monista tuoteryhmistä, kuten muun muassa paperituotteista, pesuaineista ja konttoritarvikkeista.

EU-kukka eli Euroopan ympäristömerkki taas on Euroopan yhteinen ympäristömerkki. Samoin kuin Joutsenmerkki, se kertoo puolueettomasti tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä.

MSC eli Marine Stewardship Council on riippumaton, voittoa tuottamaton organisaatio, joka ylläpitää sertifiointijärjestelmää kestävästi kalastetuille kala- ja äyriäistuotteille. MSC-merkin tavoitteena on vähentää ylikalastusta eli luonnonvarojen uusiutumisnopeuden ylittävää käyttöä.