Kananmunaketjun osaaminen

Suomessa salmonellaa on onnistuttu torjumaan tehokkaasti jo vuosikymmeniä, ja ylläpitääkseen hyvää salmonellatilannettaan Suomi sai EU:lta liittymisneuvottelujen yhteydessä luvan kansallisen salmonellavalvontaohjelman käynnistämiseen.

Suomen strategia perustuu tautiriskien hallintaan ja eläimen hyvinvoinnin ja vastustuskyvyn tukemiseen. Tautiriskien hallinnassa ennaltaehkäisy on halvin ja tehokkain toimintatapa. Toimintatavoilla kuten kertatäytteisyydellä, taukosaneerauksilla ja vahvalla bioturvallisuudella pyritään estämään taudinaiheuttajien pääsy tilalle. Oikeat olosuhteet, ruokinta ja hoito antavat linnuille mahdollisuuden parantaa ja ylläpitää riittävää vastustuskykyä, jolloin ne kestävät tautipainetta.

Suomen hyvää salmonellatilannetta varmistetaan myös siten, että kuorimunia saa tuoda Suomeen vain maista, joissa myös toteutetaan tiukkaa salmonellavalvontaohjelmaa. Suomen lisäksi samanlainen valvontaohjelma on käytössä Ruotsissa ja Tanskassa. Näissä maissa kananmunien tuotantoketjussa ei sallita mitään salmonellan serotyyppiä, joita tunnetaan pari tuhatta erilaista. Muissa EU-maissa valvonta ei ole yhtä kattavaa, ja monissa maissa valvotaankin vain kolmea tai neljää salmonellatyyppiä.

Kaikki kaupassa myytävät kuorimunat ovat kotimaisia, sillä kotimainen tuotanto kattaa koko maan tarpeen. Sen sijaan munavalmisteita, kuten munamassa ja munajauhetta sekä niitä sisältäviä tuotteita voidaan tuoda myös EU-maista sekä EU:n ulkopuolisista maista, joissa salmonellavalvonta ei ole yhtä tiukkaa.

Valvontaa koko ketjussa

Salmonellavalvontaohjelma on pakollinen koko tuotantoketjussa isovanhempaispolvesta munien tuotantopolveen ja pakkaamoon. Maahantuontiin erikoistuneet yritykset tuovat kanojen isovanhempais- ja vanhempaispolven eläinaineksen Suomeen untuvikkoina tai siitosmunina, ja huolehtivat osaltaan salmonellavalvontaohjelman toteutumisesta tuomalla vain terveitä eläimiä.

Valvonta on tiukinta emopolvella ja hautomoissa, sillä on tärkeää pysäyttää mahdollinen salmonellatartunta jo tuotantoketjun alkupäässä. Siten se ei pääse leviämään muille tiloille esimerkiksi kananuorikoiden mukana. Linnuista otetaan näytteitä salmonellatutkimukseen untuvikkojen saapuessa kasvattamoon, ja kaksi viikkoa ennen parven siirtoa munituskanalaan. Näytteiden otto jatkuu säännöllisesti koko munantuotantokauden ajan. Näytteitä on erilaisia, ja ne voivat olla ulostetta, pölyä tai untuvikkojen aluspapereita.

Näytteet tutkitaan Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa standardoidulla menetelmällä. Lisäksi eläinlääkäri tekee valvontakäyntejä vähintään kerran vuodessa ja tarkastaa tuotannosta, lintujen terveydentilasta ja salmonellatutkimuksista pidettävän kirjanpidon sekä katsastaa tuotantohygieeniset olosuhteet ja antaa tarpeen mukaan näihin liittyvää neuvontaa.

Rehujen valmistuksen ja kananmunien tuotannon lisäksi munapakkaamoilla on keskeinen rooli salmonellan torjunnassa. Kananmunapakkaamoihin saa toimittaa munia vain valvontaohjelman piirissä olevilta tiloilta, ja pakkaamoilla on velvollisuus valvoa, että sopimustuottajat noudattavat salmonellavalvontaohjelmaa. Koko suomalaisessa ruokaketjussa epävarmat salmonellaepäilytkin otetaan äärimmäisen vakavasti, ja ne johtavat aina laajamittaisiin toimenpiteisiin, jossa epäilyksenalainen tuotanto- ja toimitusketju pysäytetään, kunnes varmuus puhtaudesta on saatu.

Lähteet