Osaaminen – erikoiskasvit

Perinteisten viljelykasvien satomäärät eivät Suomessa yllä eteläisen Euroopan tasolle, mutta monien erikoiskasvien viljelyyn karut pohjoiset olosuhteet sopivat hyvin. Erikoiskasveissa on edelleen paljon mahdollisuuksia Suomen maataloudelle. Suomi on etulinjassa erikoiskasvien viljelyssä, ja suomalaiset viljelijät ovat eurooppalaisia kollegoitaan innokkaampia kokeilemaan uusia kasvilajeja.

Suomalaisen maatalouden kehittäminen on ollut teknologiapainotteista, ja usein ajatellaan, että kasvi-innovaatiot syntyvät vasta peltoviljelyvaiheen jälkeen. Kuitenkin myös itse kasvin viljelyn opetteleminen ja saaminen tuottavaksi voivat olla innovaatioita. Viljelyn opetteluun joutuu panostamaan ja työ on samankaltaista, kuin minkä tahansa muun innovaation kehittäminen. Siksi uutuuskasvit ovat rinnastettavissa innovaatioihin, ja siksi niille kaivataankin lisää arvostusta.

Hyviä esimerkkejä pitkäjänteisestä työstä erikoiskasvien saralla ovat esimerkiksi kumina, tattari, öljyhamppu ja kvinoa. Erityisesti kumina on erikoiskasvien menestystarina, sillä Suomi on nykyään maailman suurin kuminan tuottaja.

Kvinoan matka Andeilta Lietoon

Eräänlainen innovaatio on Etelä-Amerikasta kotoisin olevan kvinoa, joka vuosien työn tuloksena juurtui kotimaiseksi tuotantokasviksi. Eri siemenkantojen kokeilu tuotti Suomen olosuhteissa menestyvän kannan, jota alettiin lopulta kasvattaa Liedossa. Vuodesta 2009 lähtien kvinoan viljelyala on pikkuhiljaa kasvanut, kun tietämys ja kokemukset kasvin viljelystä ovat lisääntyneet.

Kvinoan käsittelyn erityispiirre on jyvän pinnalla olevan saponiinin poistaminen, mistä johtuen kvinoa pitää aina huuhdella ennen käyttöä. Kvinoan käsittelyyn tarvittavat laitteet on hankittu ulkomailta, ja sopivien tuotanto- ja käsittelytapojen löytäminen on vienyt oman aikansa. Kvinoan jälkikäsittely vaatii paljon työtä, sillä kvinoa lajitellaan kahdeksaan kertaan ennen pussittamista.

Innovaatioita härkäpavusta ja öljykasveista

Myös härkäpavusta valmistetaan Suomessa monenlaisia elintarvikkeita, ja sitä jalostetaan Suomessa kymmeniä tuhansia kiloja vuosittain. Härkäpavussa onkin tuottajien mukaan vielä paljon potentiaalia, ja siitä riittää tuotekehityksen inspiraatioksi pitkän aikaa. Kotimaisista kasviproteiineista valmistetut elintarvikkeet ovat lisääntyneet markkinoilla huomattavasti. Uusien raaka-aineiden hyödyntäminen ja uudenlaisten tuotteiden saaminen markkinoille vaatii kuitenkin innovatiivisuutta ja paljon tuotekehitystyötä.

Öljykasveista etenkin rypsissä on ihanteellisen rasvahappokoostumuksen lisäksi paljon muitakin ihmisen terveydelle edullisia ainesosia, kuten proteiinia, lesitiiniä, e-vitamiineja, kasvisteroleja sekä fenolisia antioksidanttiyhdisteitä, joita löytyy myös marjoista. Eräät kotimaiset yritykset ovatkin jo pyrkineet hyödyntämään ja tuotteistamaan niitä paremmin kuluttajien saataville. Tällä hetkellä työn alla on rypsin käyttö jauhona sekä uudenlaisen antioksidanttiöljyn kehittämistyö. Lisäksi öljyn puristuksen yhteydessä syntyvästä proteiinipitoisesta puristeesta kaavaillaan soijaa korvaavaa kotimaista proteiinituotetta elintarvikekäyttöön.

Uusia prosessointimenetelmiä kehitetään

Luonnonvarakeskuksen ScenoProt-hankkeessa on kehitetty vaihtoehtoisten proteiininlähteiden prosessointiin menetelmiä, joiden avulla niistä saadaan mahdollisimman hyvin elintarvikekäyttöön soveltuvia raaka-aineita. Hankkeessa on tutkittu muun muassa runsaasti proteiinia sisältäviä kasveja, kuten öljyhamppua, härkäpapua, lupiinia, rypsiä, öljypellavaa, kvinoaa ja tattaria.

Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää hampusta vähän prosessoituja kotimaisia terveellisiä tuotteita, joissa on paljon hyvää kasviproteiinia. Tuotteiden tulee olla myös helppokäyttöisiä ja hyvän makuisia. Hankkeessa kehitettyjä tuoteprototyyppejä ovat olleet muun muassa paistopala, joka muistuttaa rakenteeltaan juustoa tai kalapuikkoa, jauhelihan kaltainen paistomuru, hapatettu hamppujuoma, hamppunäkkileipä ja tuorejuustoa muistuttava hamppulevite. Tuotekonseptien kehittämisessä ollaan loppusuoralla.

Lähteet