Pellolta kuluttajalle

Tärkeimmät Suomessa tällä hetkellä viljeltävät palkoviljat ovat herne ja härkäpapu, joita käytetään sekä ihmisten ravinnoksi, että eläinten rehuksi. Noin 95 prosenttia viljellystä härkäpavusta ja herneestä käytetään eläinten rehuksi ja loput sadosta menee elintarvikekäyttöön. Härkäpapu on vanha viljelykasvi, jota on Suomessakin viljelty jo 1200-luvulta alkaen. Hernekasvien sukuun kuuluvan härkäpavun nousu uudelleen suomalaisten tietoisuuteen ja merkittäväksi peltokasviksi alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Härkäpavun viljelyala ja satomäärät ovat kasvaneet tasaisesti. Vuonna 2022 härkäpapua tuotettiin noin 19 miljoonaa kiloa. Herneen viljely on myös tasaisessa nousussa.

Kotimaassa viljeltävien kasvien valikoima kasvaa myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Esimerkiksi sinilupiinia voidaan jo viljellä Suomessa, vaikka viljelyalat ovatkin vielä melko pieniä. Lupiini on ravintoarvoiltaan erinomaista ruokaa: se sisältää paljon proteiinia ja välttämättömiä aminohappoja. Sen lisäksi lupiinissa on paljon liukenematonta kuitua. Lupiini sisältää myös B-ryhmän vitamiineja ja useita mineraaleja. Viljellyssä lupiinissa on vähän ihmiselle haitallisia aineita, eikä sitä tarvitse kuumentaa ennen käyttöä. Tulee kuitenkin muistaa, että puutarhassa tai tienpientareella villinä kasvavassa komealupiinissa on paljon myrkyllisiä alkaloideja, minkä vuoksi sitä ei tule missään nimessä käyttää ravinnoksi. Soijan viljelyäkin Suomessa on jo kokeiltu, mutta tällä hetkellä saatavilla on vain muutama kotimaan oloihin sopeutuva lajike. Uudenlaisten kasviproteiinilähteiden, kuten levien, laajamittainen hyödyntäminen tulevaisuudessa vaatii vielä lisää tutkimustyötä.

Kotimainen öljy puhtaasti puristettua

Rypsi ja rapsi ovat Suomen yleisimmät öljykasvit. Niiden lisäksi meillä viljellään pieniä määriä pellavaa, hamppua ja camelinaa. Rypsin ja rapsin rasvahappokoostumus on käytännössä sama, ja kasvit muistuttavat muutenkin suuresti toisiaan. Rypsi (Brassica rapa) on nauriin alalaji ja rapsi (Brassica napus) on lantun alalaji. Rypsi ja rapsi ovat maaperää parantavia viljelykasveja, sillä ne jättävät maahan paljon typpeä, mikä vähentää lannoituksen tarvetta. Rypsiä voi kuitenkin viljellä samalla peltoalalla vain joka viides vuosi.

Suomessa rypsin viljely on yleisempää, sillä se menestyy paremmin Suomen olosuhteissa. Rapsi vaatii pidemmän kasvukauden, ja siksi sitä viljellään lähinnä maan etelä- ja länsiosissa. Rypsin ja rapsin viljelyalat ja sadot vaihtelevat voimakkaasti vuosittain johtuen maailmanmarkkinahinnoista, vuotuisista viljelyolosuhteista ja viljelykierron vaiheista maatiloilla. Öljykasvien tuotanto maassamme ei riitä kattamaan suomalaisen öljyalan tarvetta. Luonnonvarakeskuksen ravintotasearvion mukaan vuonna 2021 Suomessa tuotettiin rypsiä ja rapsia yhteensä vain 41 miljoonaa kiloa. Se on alle 0,3 prosenttia EU:n rypsin ja rapsin noin 17 miljardin kilon kokonaistuotannosta.

Kotimaisen öljyn puristuksessa käytetään puristusmenetelmänä hellävaraista mekaanista lämpöpuristusta, joka tuo esiin raaka-aineen parhaat ominaisuudet. Suomessa ei käytetä uuttomenetelmää, jossa öljy uutetaan siemenestä heksaaniliuottimen avulla. Siten kaikki kotimainen rypsi- ja rapsiöljy on puhdasta ja luonnollista.

Suomessa toimii yhden suuren puristamon lisäksi muutamia pienempiä öljynpuristamoita, joissa öljyä puristetaan pääasiassa kylmäpuristamalla. Öljykasvien ominaisuudet vaikuttavat puristustapaan. Oliiviöljymaailmasta tuttu kylmäpuristus sopii hyvin oliiville sen pehmeän rakenteen vuoksi. Rypsi ja rapsi ovat kovia siemeniä, ja niille sopii hyvin myös puristustapa, jossa käytetään lämpöä. Pellava- ja hamppuöljy reagoivat helposti hapen kanssa, ja tämä otetaan huomioon öljyä puristaessa, pakatessa ja säilytettäessä.

Kasviöljyn lisäksi öljykasveista saadaan valkuaisrehua kotieläimille. Rypsin ja rapsin siemen pystytään hyödyntämään lähes täydellisesti, sillä öljynpuristuksen yhteydessä syntyvä puriste on tärkeä osa kotieläinten ruokintaa. Sillä on erinomainen ravintoarvo, ja se korvaa tehokkaasti tuontivalkuaista ja parantaa siten Suomen omavaraisuusastetta ja huoltovarmuutta.

Hamppu on vanha viljelykasvi

Hamppu on alun perin vanha viljelykasvi, jota Suomessa on kasvatettu lähinnä varren kuidun vuoksi. Kuidusta on valmistettu esimerkiksi köysiä, purjeita ja vaatteita. Siemeniäkin on osattu hyödyntää jo pitkään.

Hamppu yleisesti on melko herkkä olosuhteille, joten Suomen arktinen ilmasto on viljelyssä haaste. Kasvun saatua hyvän alun, kasvi antaa kuitenkin riittävästi satoa. Viileät lämpötilat ja valoisa kesä ovat lopputuotteen eli siemenen kannalta hyödyllisiä, sillä kasvi imee pitkien kesäpäivien aikana itseensä ravinteita ja vitamiineja, jotka varastoituvat siemeniin. Pitkät kesäpäivät myös muuttavat öljykasvien rasvahappokoostumuksen edullisemmaksi, ja etenkin omega-3-rasvahappojen määrä nousee.

Öljyhamppu on eräs niistä harvoista erikoiskasveista, joista on jalostettu erillinen lajike Suomessa, Finola. Se kasvaa parhaiten vettä läpäisevässä maassa, ja se voi kasvaa jopa puolitoistametriseksi. Öljyhamppu sietää myös viileyttä, joten sen voi kylvää varhain toukokuussa ainakin eteläisessä Suomessa. Hampulle ei käytetä mitään kasvinsuojeluaineita, eikä sellaisia ole edes hampulle olemassa.

Kuituhampun siemeniä tuottava viljely on tullut yhä suositummaksi, sillä hampun siemenet ja niistä valmistettava puristekakku ovat hyviä proteiinin ja mineraalien lähteitä. Hampusta kehitetään koko ajan uusia tuotteita.

Pellavasta monia hyötyjä

Pellava kasvaa hitaasti ja pitkään, ja se kylvetäänkin keväällä ensimmäisenä kasvina. Valoisan kasvukauden aikana se hyötyy pohjoisista olosuhteista ja kerryttää siemeniinsä runsaasti omega-3-rasvahappoja. Perinteisesti Suomessa pellavaa on käytetty pääasiassa kuitukasvina ja tekstiileissä. Sen hyödyntäminen elintarvikekäytössä alkoi 1990-luvun alussa, mutta on vieläkin melko vähäistä. Öljypellavan käytön terveysvaikutuksia on tutkittu runsaasti, ja hyvinvointia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia on löydetty lukuisia.

Pellavansiemenöljy on kasvikunnan paras omega-3-rasvahappojen lähde. Terveellisten rasvahappojen ja arvokkaiden mineraalien lisäksi pellavan kuituja on perinteisesti käytetty edistämään vatsan hyvinvointia, sillä pellavan kuitu jakaantuu ihanteellisessa suhteessa liukenemattomaan ja liukenevaan kuituun. Pellavaa käytetään myös kolesterolin alentamisessa. Pellavan kuituun sisältyy myös lignaania satoja kertoja enemmän kuin muihin kasveihin. Lignaani on osana monissa terveyteen vaikuttavissa tekijöissä, kuten verensokerin hallinnassa. Lisäksi lignaanin vaikutusta hormoniperäisten syöpien ehkäisyssä tutkitaan.

Tattari ja kvinoa gluteenittomia elintarvikekasveja

Tattari on gluteeniton elintarvikekasvi, jonka valtti on sen vaatimattomuus ravinteiden suhteen. Tattarissa on myös erittäin hyvä aminohappokoostumus, ja se sisältää runsaasti sinkkiä ja mineraaleja. Se on kuitenkin hyvin hallanarka, minkä vuoksi se voidaan kylvää vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Alkuvaiheen hyvä kehitys on tattarille tärkeää, sillä rikkakasveille ei ole kemiallista torjuntaa. Tattari hyötyy pölyttäjistä, ja se onkin hyvä siitepölyn ja meden lähde mehiläisille ja muille hyönteisille.

Kvinoa on viljan tavoin käytettävä gluteeniton elintarvikekasvi, jolla on myös tattarin tapaan hyvä aminohappokoostumus. Kvinoa sisältää kuitenkin elimistölle haitallisia aineita, jotka tulee poistaa hiomalla tai pesemällä. Hiominen yleensä vähentää proteiinin ja kuidun määrää kvinoassa. Kvinoa sopii viljetäväksi ainoastaan Etelä-Suomessa, sillä se tarvitsee kasvuunsa riittävästi lämpöä.

Lähteet