Hunaja suomalaisessa ruokakulttuurissa

Hunaja tunnetaan myös Kalevalassa. Vaikka hunajamehiläisiä ei ole koskaan elänyt Suomessa luonnonvaraisena, löytyy Kalevalasta mehiläisille omistettu runo. Mehiläiset ja mesi ovatkin Kalevalassa tiettävästi vanhoja muistoja ajoilta, jolloin suomalais-ugrilaiset kansat asuivat vielä Volgan seuduilla. Sikäläiset kansat olivat tunnettuja villimehiläisten hunajan kerääjiä aina 1900-luvulle saakka. Toisaalta on esitetty, että Kalevalan mehiläinen saattaakin olla kimalainen.

Suomeen ensimmäisen mehiläispesän toi piispa Mennander vuonna 1760 Virosta. Pesä kuoli melko pian, mutta muutamaa vuotta myöhemmin professori Pietari Kalm toi Ruotsista useamman mehiläispesän, jotka sijoitettiin Turun yliopiston puutarhaan. Sieltä mehiläistarhaus alkoi levitä muualle maahan vähitellen. Suomessa mehiläisiä alettiin pitää kotieläiminä vasta 1800-luvun alkuvuosina.

Viime vuosina hunajan suosio on kasvanut voimakkaasti, ja kulutus on kasvanut muutamassa vuodessa jopa 20 prosenttia. Tällä hetkellä suomalainen kuluttaa hunajaa keskimäärin 800 grammaa vuodessa. Siitä on kuitenkin vielä matkaa eurooppalaisiin kulutuslukuihin, sillä esimerkiksi saksankielisissä maissa kulutus on noin 1,5 kiloa henkeä kohti vuodessa.

Hunajan suosion kasvu liittyy todennäköisesti nykypäivän ruokatrendeihin ja hunajan tunnettuuden lisääntymiseen. Luonnonmukaisten elintarvikkeiden suosio on tasaisessa kasvussa, ja kaupunkimehiläisten tarhaaminen on myös lisääntynyt viime vuosina. Hunaja sopii myös muihin vallitseviin ruokatrendeihin, kuten lähiruoan ja terveellisen ruoan suosimiseen.

Lähteet